Ammattina kapinallisuus

Jari Tamminen tekee suuryritysten valtaa näkyväksi vastamainosten avulla.

Sovimme tapaamisen pieneen helsinkiläiseen taidegalleriaan. Jari Tamminen tulee paikalle hieman myöhässä ja ottaa pyöräilykypärän pois päästään. Hän on innoissaan näyttelystä, jossa on esillä kuvanveistäjä Jiri Gellerin hymiöpalloja.

Helsingistä kotoisin oleva Tamminen on saanut mainetta kulttuurihäirikkönä. Hän toimittaa Häiriköt-päämaja-nimistä julkaisua ja ylläpitää samannimistä Facebook-sivustoa. Lisäksi hän kirjoittaa esimerkiksi katutaiteesta Voima-lehteen.

Tamminen on kiinnostunut siitä, miten mainokset voidaan esittää uudella tavalla. Hän etsii suurten yritysten mainoksia ja muokkaa niistä hauskoja ja teräviä vastamainoksia.

Vastamainokset muistuttavat oikeita mainoksia, mutta lähempää tarkasteltuna ne pilkkaavat mainostajaa. Esimerkiksi vaateliikkeestä tehty vastamainos muistuttaa siitä, että vaatteet on tehty lapsityövoiman avulla.

Vastamainosten tarkoitus on tuoda esiin yritysmaailman epäkohtia.

”Pyrin kertomaan ihmisille mikä mainoksissa on väärää ja valheellista”, Tamminen sanoo.

Idea punttisalilla

Tamminen ei ollut nuorena kapinallinen, vaan tavallinen - omien sanojensa mukaan kiltti nuori.

Ura vastamainosten parissa alkoi 2000-luvun alussa punttisalilla.

”Radiossa soi NRJ-radiokanava, jonka mainoslause oli Hit music only. Tunnin treenattuani huomasin, että samat hitit soivat monta kertaa. Päätin muuttaa radiokanavan mainoslauseen muotoon Shit music only.

Tämä vastamainos löytyy vuonna 2011 julkaistulta Louserit Vuittuun -kokoelmalta, johon on kerätty Voima-lehdessä julkaistuja vastamainoksia.

Yrityksillä paljon valtaa

Tammisen mielestä suurilla yrityksillä on paljon valtaa. Siksi niiden toimintaa pitää voida arvostella ja kyseenalaistaa.

Häntä kummastuttaa se, miten tunteikkaasti vastamainoksiin reagoidaan. Ajatellaan, että yrityksiä ei saa pilkata, vaikka pilkka ei edes kohdistu yksittäiseen työntekijään.

Hänen mukaansa yritysten lisäksi myös mainostoimistot ovat merkittäviä vallankäyttäjiä.

”Mainostoimistot luovat viestin ja ne mainokset, joita yritykset käyttävät. ”

Tamminen opiskeli nuorena mainosalaa, mutta jätti opinnot kesken. Hänen maailmankuvansa muuttui opiskeluaikana ja myöhemmin työharjoittelussa Voima-lehdessä, johon hän jäi töihin toimittajaksi ja jakeluauton kuljettajaksi.

Luvallinen taide ei riitä

Tamminen julkaisi vuonna 2012 ensimmäisen tietokirjansa ”Häiriköt - Kulttuurihäirinnän aakkoset”.

Kirjan mukaan kulttuurihäiriköt käyttävät laillisia ja laittomia keinoja luodakseen häiriötiloja mainostajien ja kansalaisten väliin. Häirintää voivat olla taideteokset, performanssit tai esimerkiksi graffitien tekeminen.

Tamminen sanoo ymmärtävänsä laittomien graffitien maalaajia.

”Luvattoman katutaiteen tekijät kokevat, että yhteiskunnan säännöissä on vikaa. Tarkoituksena on riistää julkisen tilan kontrolli takaisin”, Tamminen sanoo.

Tammisen mielestä se ei riitä, että graffitien tekemiseen varataan paikkoja, joissa on lupa maalata.

”Luvalliselle katutaiteelle on paikkansa ja se on osa kulttuuria, mutta sitä ei olisi ilman niin sanottua aluskasvillisuutta eli luvatonta katutaidetta.”

Hän ei kuitenkaan kannusta ketään rikkomaan lakia.

”En kannusta vandalismiin, sillä jokaisen on tehtävä oma päätöksensä sen suhteen, miten haluaa toimia. Tekijän on hyvä ymmärtää, että kiinni jäädessä seuraukset tottelemattomuudesta on kannettava itse.”

Tamminen haluaa kulttuurihäirinnän avulla muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi.

”Toivon, että jotkin asiat menevät parempaan suuntaan sen ansiosta, että sähläsin täällä.”