Antti Holma: Cheek-roolista suuttuneet fanit saavat mennä

Holman seuraavasta romaanista voi tulla "markkinoinnin logiikkaa käsittelevä menestystarina".

Toisen parodiarunokokoelman kirjoittaminen opetti Antti Holmalle paljon. Lähinnä omasta halpamaisuudesta, hän sanoo.

“Olin ajatellut, että tekaisen Kauheimmat runot -jatko-osan muutamassa viikossa. Ei se mennytkään ihan niin.”

Kauheimmat joululaulut -teoksen piti ilmestyä jo viime jouluksi. Julkaisu siirrettiin lopulta tämän vuoden syyskuulle, koska Holma huomasi, että huumorirunoilijan työ on aika hidasta ja raskasta.

“Kauheimmat runot -kirjan materiaali oli syntynyt orgaanisesti seitsemän vuoden kuluessa. Olin kirjoitellut kikkelivitsejä luentomuistiinpanojen reunoihin.”

Joululaulurunot Holma aloitti lähes tyhjästä. Hän istui tietokoneen ääreen keskellä Lontoon kesää, ajatteli suomalaista joulua, yritti pusertaa, ahdistui.

“Se oli minulle hyvä oppitunti. Tajusin, että runojen pitää syntyä aidoista havainnoista, vaikka kyse olisi parodiasta ja pastissista.”

Pelastus saapui Facebookin välityksellä. Holma pyysi seuraajiaan ja kavereitaan kertomaan joulumuistojaan. Hänelle kirjoitettiin herkullisia, kauheita juttuja, joiden pohjalta runot rupesivat lopulta syntymään.

Kaihtaa kirjailijoita

Holma sanoo ymmärtävänsä kirjabisneksen periaatteet. Hänelle tarjotaan kustannussopimuksia, koska hänellä on valmis, kookas yleisö.

“Kaikessa tällaisessa on tympeät lainalaisuudet. Ajattelen sitä viimeksi 20 vuotta sitten julkaissutta runoilijaa, joka näkee, että minun huumorijuttujani kustannetaan. Ei se ole reilua.”

Holma sanoo toivovansa, että hänen “huumorijuttunsa” myyvät sen verran, että kustantamo voi julkaista myös niin sanottuja taiteellisempia teoksia. Omia tekstejään hän ei kutsuisi oikeaksi runoudeksi, vaikka ne noudattavat lyriikan muotoa ja vaikka niitä käytetään kuten lyriikkaa yleensä: luetaan ja lausutaan.

“Toivottavasti jollekin tulee Kauheimmista joululauluista hyvä mieli. Aiemman kokoelman jälkeen sain viestejä, että ihmiset lukivat runojani ääneen jurrissa. Se oli mahtavaa.”

Runokokoelmien lisäksi Holma on kirjoittanut kehutun, teatterimaailmaan sijoittuvan Järjestäjä-romaanin. Seuraavaa romaaniaan varten hän on tehnyt “miljoona alkua”, ja loppuvuosi on tarkoitus pyhittää kirjoittamiselle.

Siitä huolimatta Holma ei miellä itseään kirjailijaksi vaan “kirjoittavaksi ja näytteleväksi ihmiseksi”. Hän on pysytellyt kaukana kirjallisuuspiireistä ja kokee, etteivät säätiöiden ja valtion apurahat ole häntä varten. Siksi hän voi kirjoittaa proosaa vain muiden, kaupallisempien työprojektien välissä, jotta tulovirta ei katkea tyystin.

“Olen sillä tavalla perussuomalaisystävällinen taiteilija, että kirjoitan omalla ajallani ilman erillistä rahoitusta.”

Yleisön tuplapuhdistus

Holmalle proosa on lajina ylitse muiden. Hän sanoo haaveilevansa romaanin tekemisestä koko ajan. Proosassa ei Holman mukaan pääse samalla tavalla spektaakkelin taakse kuin vaikkapa sketseissä tai elokuvanäyttelemisessä. Proosa on jotain oikeampaa. Se on “kalvava mato, joka syö sisältä”. Se on työtä, ihan eri tavalla kuin runot.

“Muistan Kaj Chydeniuksen toistaneen sellaisen lauseen, että runot annetaan, romaanit rakennetaan. Se kuulostaa minusta oikealta määritelmältä.”

Loppusyksyllä Holmalla alkaa kokeiluvaihe. Hänellä on hahmottumaton ajatus myynnin ja markkinoinnin logiikkaa käsittelevästä “menestystarinasta”.

“Jotta voin kirjoittaa, minun pitää päästä himaan romahtamaan, väsymyksen äärelle. Ja hankkia kunnon työtila.”

Ensin pitää saada päätökseen oikeat työt eli Cheek-elokuva Veljeni vartija. Holma esittää siinä tuplapääosaa, Jare Tiihosta ja kaksoisveli Jereä.

Räppärin rooli oli monen Holman fanin mielestä hämmentävä ja ärsyttävä valinta. Hän sai pöyristyneitä palauteviestejä ja tulkitsi ne merkiksi: tämä meni ihan oikein.

Holmalle askel oli hyvin tietoinen.

“Tämä voi kuulostaa kauhealta, mutta halusin vähän putsata yleisöäni”, hän selittää.

Ne, jotka Cheek-elokuvasta suuttuivat, saavat Holman puolesta mennä. Samoin hän ajatteli, kun antoi Lontooseen muuttamisen aikoihin haastattelun, jossa kritisoi Suomen ahdasmielistä ilmapiiriä. Silloin loukkaantui osa Putous-aikaisista seuraajista.

“Se oli ensimmäinen putsaus. Ehkä ne, jotka nyt jäivät jäljelle, ovat se oma yleisöni.”

Opportunisti pärjää

Holma on suhtautunut uraansa opportunistisesti: töitä tehdään, kun mahdollisuuksia on. Jos lähtee myös kummallisiin tai noloilta tuntuviin projekteihin, ei ainakaan leimaudu ylimieliseksi elitistiksi. Silloin on varaa vitsailla muista ihmisistä.

“Juuri nyt sketsipankkini on aika tyhjä. Käytin kaiken varastossa olleen Radio Sodoma -podcastiin.”

Holma sanoo olevansa tyytyväinen siihen, ettei hänen ole tarvinnut valita. Putous-sketsit, lastenelokuvat, talk show’t ja kirjat ovat mahtuneet samaan ansioluetteloon. Ensi vuonna Holma saa leipänsä käsikirjoittajana projektissa, joka ei ole vielä julkinen.

Sitä ennen on yksi tavoite. 30 liuskaa proosaa, josta tehdä johtopäätöksiä: onko tästä ideasta romaaniksi. Ei vitsejä vaan vilpittömyyttä.

“Yritän väistää huumorin.”