Charles Dickensin koti paljastaa uusia puolia suosikkikirjailijasta

Rankka lapsuus teki Charles Dickensistä yhteiskunnallisen kirjailijan. Nykypäivän Dickens olisi tviittaaja tai bloggari.

Vasta 25-vuotias Charles Dickens oli vastikään menestyksen saavuttanut nuori kirjailija muuttaessaan keskiluokan asuttamalle Doughty Streetille yhdessä vaimonsa Catherinen ja heidän ensimmäisen lapsensa kanssa keväällä 1837.

Kirjailija asui talossa vain kolme vuotta, mutta nyt kotimuseona toimivan talon kokoelmiin hankitut huonekalut, maalaukset, valokuvat, kirjeet ja käsikirjoitukset kertovat Dickensistä tämän koko elämän ajalta.  

Useat museon huoneista on kalustettu niin kuin ne kirjailijan täällä asuessa olivat. Eteishallin vasemmalla puolella aukeaa päivällissali, jonka kaappikellon kodikas pompottelu johdattaa vierailijan mukanaan Dickensin maailmaan keskelle viktoriaanista Lontoota.

“Dickens rakasti seuraa ja järjesti yhdessä vaimonsa kanssa usein illanistujaisia täällä kotinsa päivällissalissa tai yläkerran olohuoneessa”, Dickens-museon johtaja Cindy Sughrue kertoo.  

“Hän oli täynnä energiaa ja lahjakkuutta. Hänen muodollinen koulutuksensa ei ollut kovinkaan pitkä, kaiken kaikkiaan vain muutaman vuoden pituinen. 15-vuotiaana hän sai työpaikan lakitoimiston kirjurina, mistä sitten jatkoi uraansa journalistiksi.”   

Doughty Streetin kodissa Dickens viimeisteli journalistin työnsä ohessa ensimmäisen romaaninsa Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit, joka oli jättimenestys. Doughty Streetillä valmistuivat myös seuraavat romaanit Oliver Twist ja Nicholas Nickleby, ja työn alla oli lisäksi ensimmäinen historiallinen romaani Barnaby Rudge.

Ryysyistä rikkauksiin  

Kirjailijan työhuonetta hallitsevat työpöytä ja kirjakaapit, joiden lasiovien taakse on koottu muun muassa Dickensin kirjojen eri kielisiä ensipainoksia.  

Viihdyttävien romaaniensa ja niiden unohtumattomien henkilöhahmojen kautta Dickens osasi taitavasti kritisoida aikansa yhteiskuntaa, esimerkiksi tiukkaa jakoa eri yhteiskunta- luokkiin, köyhälistön surkeita oloja ja lasten julmaa kohtelua.  

Kirjoittamisen lisäksi Dickens piti puheita ja toimi hyväntekeväisyystyön kautta sosiaalisten uudistusten puolesta. Hänestä tuli julkisuuden henkilö ja aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja.  

Harva sai Dickensin elinaikana tietää, että tämä vähäosaisten puolesta tulisieluisesti työskentelevä menestyskirjailija oli itsekin joutunut kärsimään köyhyydestä lapsuudessaan.  

“Perheen taloudellinen ahdinko oli pahimmillaan heidän muuttaessaan maaseudulta Kentistä Lontooseen. Samalla loppui Dickensin huoleton, kirjojen ja lukemisen täyteinen lapsuus. Laivaston virkamiehenä toiminut kirjailijan isä ei koskaan kyennyt hoitamaan raha-asioitaan ja joutui viimein Lontoossa velkavankeuteen”, Sughrue kertoo.  

“Tuon ajan tavan mukaan Elizabeth Dickens seurasi miestään Johnia Marshalsean vankilaan yhdessä perheen viiden nuorimman lapsen kanssa. 12-vuotias Charles joutui jättämään koulun, menemään työhön tehtaaseen ja elättämään vankilassa asuvaa perhettään.”    

“Nämä lapsuudenkokemukset jättivät Dickensiin voimakkaan halun päästä turvatumpaan asemaan elämässään ja ryhtyä parantamaan maailmaa. Tämän hän tekikin, heltymättömällä tarmolla. Hän oli hyvin motivoitunut ja suhtautui elämään ja työhönsä intohimoisesti, melkein pakkomielteen lailla.”

Ajaton Dickens    

Sughrue arvelee Charles Dickensistä suosion tulleen monesta eri syystä.  

“Ensinnäkin hän loi kertomuksiinsa henkilöhahmoja, joihin oli helppo samaistua. Hahmot perustuivat vahvasti tosielämän kokemuksiin ja ympäröivään arkipäivään. Lisäksi hän kirjoitti usein työväenluokasta. Heille lukemisesta oli tuolloin tullut aiempaa yleisempää.”  

“Hän myös julkaisi romaaninsa aluksi jatkokertomuksina, kuten kerran kuukaudessa ilmestyvinä omina vihkosinaan tai sanomalehdissä. Näin tekstit olivat kirjoja edullisemmassa muodossa ja useamman tavoitettavissa. Dickensin kertomuksille muodostuikin vahva ja laaja lukijakunta. Ensimmäistä kertaa voimme puhua massayleisöstä.”  

Dickens muistetaan hyvin joulutarinoistaan, joista tunnetuin on vuonna 1843 ilmestynyt kummitustarina Saiturin joulu. Se kertoo itsekkäästä ja ahneesta Ebenezer Scroogesta, jolle jouluyönä ilmestyvät henget opettavat joulumieltä.  

“Dickens oli suurenmoinen tarinoiden kertoja ja virtuoosimainen esiintyjä. Hän rakasti pitää puheita ja näytellä ja tarkoitti kaiken kirjoittamansa tulevan ääneen luetuksi ja esitetyksi. Esimerkiksi Saiturin joulu julkaistiin juuri ennen joulua ja jo tammikuussa se nähtiin teatterilavalla.”  

Tämä jouluinen tarina on keskeisessä osassa myös Dickensian–tv-sarjassa, joka tunnetaan Suomessa nimellä Dickensin ihmemaa. Sarja yhdistää Dickensin eri romaaneissaan luomia henkilöhahmoja ja heidän tarinoitaan yhdeksi kertomukseksi.  

Sughrue sanoo olevansa varma siitä, että myös Dickens olisi rakastanut uutta tv-sarjaa.  

“Dickensin kerronta sopii niin moneen eri mediaan. Jos hän olisi tänä päivänä elossa, hän olisi varmaan ollut ensimmäisten joukossa julkaisemassa tarinoitaan myös netissä, tviitannut, kirjoittanut blogia ja niin edelleen. Dickens etsi jatkuvasti keinoja kommunikoida mahdollisimman suuren yleisön kanssa.”  

“Hänen 150 vuotta sitten kirjoittamansa kertomukset ovat ajattomia ja puhuttelevat meitä yhä. Ihmeen vähän maailma on sittenkään muuttunut”, Sughrue toteaa.  

“Dickensin työt ovat klassikoita, joille tulee jatkossakin löytymään uusia tulkintoja ja yhä enemmän ystäviä.”