Ei mikään harmaavarpunen

Espoon kirjastopalveluiden aluejohtaja Sunniva Drake haluaa kehittää palveluja ja räjäyttää vanhaa.

Espoon kirjastopalveluiden aluejohtaja Sunniva Drake vihaa sanaa muutosjohtaja, mutta palkitsee työntekijänsä tuplapalkalla, kun kirjasto muuttuu oikeaan suuntaan. Siis sellaiseen, että se tarjoaa ihmisille, mitä he juuri nyt tarvitsevat.

”Oli täällä yksi työhuone, mutta se oli ihan absurdia. Tämä on paras paikka.”

Näin tuhahtaa Sunniva Drake. Hän on Espoon kirjastopalveluiden aluejohtaja, eikä hänellä ole ollut työhuonetta kahdeksaan vuoteen. Ei sen koomin, kun hän hyppäsi käynnistämään Espoon Entressen kirjaston toimintaa.

Sitä ennen Drake toimi kirjastotoimen apulaisjohtajana. Työhuonekin oli.

”Se oli niin byrokraattista. Meinasin kuolla sinne koppiin”, Drake sanoo ja seisoo kannettavansa kanssa siirrettävällä info-standilla Tapiolan kirjaston ovella. Vieressä on teemuki, jota Drake ei yleensä malta juoda takahuoneessa. Eihän siellä tapahdu mitään.

Edellisen illan Drake on viettänyt kirjastoautossa Siikajärvellä pakolaisten vastaanottokeskuksessa. Hänen mielestään kirjastoilla on suuri tehtävä siinä, miten Suomi tervehtii hätää pakenevia. Mutta niiden iltojen jälkeen Draken yöt ovat huonoja.

”Alussa heistä näkyi ilo turvasta ja optimismi. Nyt sen tilalle on tullut apatia, kun ihmiset ovat alkaneet tajuta, etteivät he ehkä saakaan jäädä Suomeen.”

Keskustelu polveilee lupaavasti, mutta Draken työminä alkaa työntyä esiin. Maahanmuuttokeskusteluamme alkavat sotkea maahanmuuttajat, jotka virtaavat kirjaston ovesta sisään Draken järjestämälle kielitunnille. Siellä suomalaiset vapaaehtoiset opettavat heille suomea, ja he voivat kenties löytää ensimmäisen suomalaisen ystävän, tärkeän ensikontaktin.

”Hei, tervetuloa. Moi, hei, welcome, hej”, tervehdykset virtaavat suomenruotsalaisen Draken suusta.

Keskustelumme häiriintyy, koska hän tervehtii jokaista tulijaa henkilökohtaisesti. Ei siitä pidä loukkaantua.

 

LASKELMOIDEN JOHTAJAKSI

Drake on työskennellyt Espoon kirjastoissa yli 30 vuotta, mutta ei hän sinne mitenkään hinkunut. Aatteiltaan punaisella ja värisävyiltään rusehtavalla 1970-luvulla hän opiskeli Suomen ja Skandinavian historiaa Helsingin yliopistossa.

Samoihin aikoihin Drake oli suomenruotsalaisen älymystön osana perustamassa radikaalia Feministit – Feministerna -järjestöä. Jonkun ne patriarkaatin munat oli murskattava.

”Silloin halusin vain vaikuttaa, mutta jokin ammattikin piti ihmisellä olla.”

Luettuaan informatiikkaa Svenska Social och Handelshögskolanissa Drake sai ensin kiertäviä sijaisuuksia aluekirjastojen lasten ja nuorten osastoilla. Valmistumisensa jälkeen ensimmäinen kirjastonhoitajan vakanssi löytyi Soukasta. Edellisellä vuosikymmenellä Espooseen nousseesta lähiöstä, joka ostoskeskuksineen ja betoniarkkitehtuureineen edusti ajan näkemystä edistyksestä. Se ei kuitenkaan näkynyt kirjastossa.

”Vaikka Espoo oli nuori kunta, kirjastossa näkyi vanha byrokratia. Huomasin pian, että minun on päästävä johtajaksi.”

Drake sanoo suoraan, että urapolun alku oli tarkkaa laskelmointia. Hän haki töitä kirjastoautosta ja osastonjohtajuuksia esimerkiksi musiikkiosastoilta, jotka eivät muille kelvanneet. Meriittien myötä aukenivat kuitenkin koko ajan isommat ovet. Nykyisessä työssään Drake on toiminut kahdeksan vuotta.
Hän on työskennellyt yhdessä kirjastossa kolmisen vuotta kerrallaan. Sen aikaa, että meno on saatu uuteen uskoon, raikkautta tunkkaisuuden tilalle. Sanalle muutosjohtaja Drake nostaa kulmakarvojaan, mutta myöntää penseän trenditermin ehkä oikeaksikin.
”En kestä vain olla. Haluan kehittää palveluita ja räjäyttää vanhaa.”

Drake haluaa, että kirjasto on ihmisiä varten, eivät ihmiset kirjastoa. Juuri siksi hän haluaa tietokoneineen työskennellä ihmisten keskellä. Muuten johtaja ei tietäsi, miten kirjasto hengittää.

”Pidän niin vähän kokouksia kuin mahdollista. Halusin pois sieltä johtajien norsunluutornista ja että henkilökunta jalkautuu ihan eri tavalla lailla kuin ennen.”

Kolmen tunnin keskustelun aikana Drake ei mainitse sanaa kirja kertaakaan. Hänelle kirjasto on enemmän kuin niteidensä summa. Se on palvelukeskus, josta hyötyvät kaikki.

 

KIRJASTONJOHTAJA OTSIKOISSA

Drakea ei ole ei ole veistetty muotista, jonka mukaan revittely elämässä on yhtä kuin terveyssandaalien remmin jättäminen auki. Hänen maailmassaan nainen iskee silloin kun tarve on. Niin fyysisesti kuin verbaalisestikin.

Viimeksi Drake nousi otsikoihin alkutalvesta, kun hän aloitti jälleen kirjastolla itsepuolustustyöpajat nuorille tytöille. Otsikoihin olivat nousseet turvapaikanhakijoiden raiskausepäilyt. Pelon lietsonta tuntui Drakesta falskilta; naisten turvallisuus alkoi kiinnostaa vasta sitten, kun epäilyt osuivat ulkomaalaiseen. Kantasuomalainen ahdistelu unohtui.

”On aivan se ja sama, mitä etnistä taustaa tekijä tai uhri on. Raiskaus yksinkertaisesti aina väärin”, Drake sanoo.
Hän aloitti kurssit jo 30 vuotta sitten. Silloin hän oli alansa pioneeri.
”Nyt naisten on paljon helpompi myöntää, että tarve on olemassa. Kun aloitin, kursseja kauhisteltiin ja kyseltiin, mihin tarvittiin. Mutta itsepäisesti järjestimme.”
Syksyn kurssien myötä jutun tekoon ennättivät Nyt-liite ja ET-lehti. Maahanmuuttoon torjuvasti suhtautuva verkkosivusto MV-lehti kopioi ET-lehden jutun sivuilleen. Drakea tämä huvittaa. Hän tietää herättämänsä keskustelun osuneen naulan kantaan.

”Jos kerran argumentoit olevasi naisten asialla, sinun on hyväksyttävä itsepuolustuskurssi. Maahanmuuttajien väkivallasta ei saa vaieta, mutta ylivoimaisesti suurin osa Suomen seksuaalisesta väkivallasta on suomalaismiesten tekemää, ja myös siltä on voitava puolustautua.”

Ei silti tietenkään kaikkien tekemää, hän huomauttaa.

  

TUPLAPALKKA ON ESPOOSSA ARKEA

Työhuone helvettiin ja tietokone kirjaston ovelle. Pakolaiset keskuksesta ulos talveen ja kirjaston lämpöön opettelemaan kieltä. Kirjastonhoitajat tiskien takaa asiakkaiden pariin. Perseenlääppijöille potku munille.

Karikatyyri tiivistää dynaamisen Draken maailman. Voimakkaana persoonana hän jakaa mielipiteitä, mutta miten Sunniva Drakea kuvailisi 25 vuotta hänen kanssaan kanssa työskennellyt erikoiskirjastonhoitaja Raisa Alameri?

”Rohkea. Nainen, joka seisoo sanojensa takana”, Alameri vastaa.

”Hän luottaa ja antaa vapauksia kokeilla, eikä jaksa puuttua pikkuasioihin.”

Hyvästä suorituksesta Drake palkitsee alaisensa tuplapalkalla. Espoon kaupungin byrokraattien on kuitenkaan turha kimmastua. Ei Drake suinkaan rahoja tuhlaa.

”Hänellä on laatikko täynnä Tupla-patukoita, joilla hän välillä palkitsee meidät. Se on pieni ele, mutta töissä viihtymisen kannalta juuri tuollaiset asiat ovat hirvittävän tärkeitä”, Alameri sanoo.

Tulta munille ja Tuplaa suuhun siis. Niissä on pohjimmiltaan kyse samasta asiasta: siitä, miten ikuisesti keskeneräinen kirjasto voi tarjota ihmisille juuri sitä, mitä he kulloinkin tarvitsevat ja tehdä maailmasta kaikille paremman paikan.

”Kirjaston on perusteltava paikkansa jatkuvasti, sillä sivistyksen ylläpitäminen on meidän tehtävämme. Äänessä oleminen on tärkeää, sillä juuri nyt yhteiskunnassamme on paljon paskaa ja soraääniä. Jos päätämme kirjastossa olla hiljaa ja katsoa väärään suuntaan, toistamme ne samat virheet, joita olemme historiassa samankaltaisissa tilanteissa nähneet”, Drake sanoo. 

 

Nuorten syrjintä on tyhmää

Yli 20 vuotta sitten Sunniva Drake huomasi Espoon kirjastoista puuttuvan jotakin sinne kuuluvaa. Kävi aikuisia ja kävi lapsia, mutta nuoriso loisti poissaolollaan.

”Heille ei ollut palveluita. Se oli äärimmäisen tyhmää, sillä heissä on tulevaisuus”, Drake sanoo.

Hän päätti muuttaa tilanteen. Pian Espoon kirjastoihin alkoi ilmestyä tiloja nuorisolle. Lieveilmiöt seurasivat perässä, totta kai.

”Nuoret alkoivat häiriköidä, he ovat tehneet sitä aina. Ensimmäisiä askelia oli sellaisten ihmisten palkkaaminen, jotka osasivat ohjata nuoria.”

Kautta aikojen nuoriso on hakeutunut sinne, missä he saavat olla rauhassa ja missä on mielekästä tekemistä. Draken johdolla Espoon kirjastoihin on hankittu esimerkiksi biljardipöytiä, pelikonsoleita ja iPadeja. Aktiivisimmat nuortenkirjastot ovat Entresse ja Sello, missä illasta riippuen aikaansa viettää noin 70–100 nuorta.

”Meidän tehtävämme kirjastossa on kasvattaa nuoria.”

 

CV                            

  • Sunniva Drake, 60
  • Espoon kirjastopalveluiden aluejohtaja vuodesta 2007 alkaen.
  • Työskennellyt sitä ennen Espoossa kirjastotoimen apulaisjohtajana, pääkirjastonjohtajana ja eri osastojen johtajana.
  • Koulutus: Filosofian kandidaatti, Svenska Social och Kommunalhögskolan. Pääaine Suomen ja Skandinavian historia.
  • Kirjoittanut kirjat Naisen itsehoito-opas. Vaihtoehtoista gynekologiaa (1987), Ota yö takaisin!. Helsinki: Naisten kulttuuriyhdistys (1989) ja Maahanmuuttaja kulttuurityössä. Helsinki (2010).
  • Drake on naimisissa kirjailija Fredrik Långin kanssa. Pariskunnalla on kolme lasta.