Essee: Kadonnutta lukuaikaa etsimässä

Parikymppisiltä on kadonnut keskittymiskyky. Nukkumaan mennessä on mukavampi katsoa TikTok-videoita. Lukemiseen voi kuitenkin palata ja sitä voi myös harjoitella, kirjoittaa toimittajaopiskelija Saana Sipola.

Joukko nuoria aikuisia, jotka ovat jo loppusuoralla korkeakoulututkinnossaan, nojailevat luentosalin pöytiin. Luennoitsijan ääni kuulostaa kaukaiselta, kun hän vaihtaa tietokoneelta opetukseen liittyviä slideja.      ”Ja kurssimateriaaleihin kuuluu pari kirjaa, joita käytätte lähteinä…”

Monen suusta kuuluu pieni huokaus. Joukko nuoria aikuisia, minä mukaan lukien, alamme mutisemaan närkästyneinä. Todella kypsää.

Luennon jälkeen lounaalla keskustelemme siitä, kuinka meillä ei ole aikaa lukea kirjoja. Joku heittää, että hänellä ei yksinkertaisesti riitä keskittymiskyky istumaan paikoillaan. Parin kaverin mielestä on ihan mukavaa vaihtelua saada oikeaa luettavaa. 22-vuotias ryhmätoverini Joonas on yksi heistä – Hän rakastaa oppia uutta ja lukea toisten ihmisten tutkimuksia. 25-vuotias Sofia puolestaan hihkuu ilosta, kun löytää luentomateriaalia äänikirjojen muodossa. Hän kuuntelee äänikirjoja ja podcasteja paljon autoillessaan.

Nuoretkin lukevat päivittäin, mutta se että mitä tai miten he lukevat on muuttanut muotoaan nykymaailman mukana. Tietenkin on edelleen niitäkin lukutoukkia, jotka lukevat 70 kirjaa vuodessa. Niin kuin edellä mainittu Joonas. Jos parinkymmenen henkilön kaveripiirini joukosta etsisi kuitenkin henkilöt, jotka lukevat ylipäätään kirjoja vapaa-ajalla, heitä olisi viisi. Heistäkin pari lukee vain kaksi tai kolme kirjaa vuodessa, yleensä elämänkertoja. Itse myönnän, että luin viimeksi kokonaisen kirjan viime syksynä: 300 sivuisen jännityspokkarin. Se oli ainoa kirja, jonka luin viime vuonna.

Luemme jatkuvasti

Kun olin vielä lapsi, saatoin lukea kuukauden sisään viisi eri kirjaa. Neiti etsiviä, Harry Pottereita, Molly Malonea, Nummelan ponitallia…You name it. Ennen älylaitteiden aikaa kirjat olivat hyvä viihteenmuoto. Vapaa-ajan lukeminen on kuitenkin jatkunut tähänkin päivään asti ja muuttunut oikeastaan jopa päivittäiseksi. Olen huomannut, että niin on monilla muillakin. Lukemistottumukset ovat vain muovautuneet niistä pienistä lastenkirjoista ja romaaneista digitalisaation maailmaan. Luemme koko ajan silmillämme, vaikka tietoisuutemme sitä ei välttämättä havaitsekaan.       

Isoin tekijä on vanha tuttu sosiaalinen media. Me pläräämme erilaisia sivustoja, tilejä ja profiileja päivittäin – Ja samalla luemme. Ensin vastaan tulee huomiota herättävä postaus, johon on yhdistetty linkki mielenkiintoiseen artikkeliin tai blogipostaukseen ja tadaa, meidät on koukutettu lukemaan teksti. Saatan kuluttaa mobiililaitteella pitkiäkin hetkiä, jos löydän kiinnostavia tekstejä toisensa jälkeen.      

Hyvä ystäväni Ella on huomannut, että lukee myös loppujen lopuksi päivittäin melko paljon. Lukeminen on vain hetkittäistä ja lyhytkestoista, vähän niin kuin pätkälukemista. Ellalla on kännykkään asennettuna Ylen Uutisvahti-sovellus, joka ilmoittaa päivän pääuutisista heti aamulla, joten hän käyttää sen kymmenen minuuttia aamusta niiden lukemiseen. Lounaalla seuraavat viisitoista minuuttia ja kahvitauolla seuraavat viisi minuuttia. Ennen nukkumaanmenoa Ella selaa mieluummin TikTok-videoita, koska se vie ajatukset muualle arkiasioista.       

Aivomme käyttävät myös paljon energiaa jo pelkästään esimerkiksi työmatkalla nähtyisin mainoksiin tai radion kuunteluun. Maailma on täynnä ärsykkeitä, joihin aivojemme pienet kalaset nappaavat kiinni. Kaipaamme ärsykkeitä silloinkin, kun pitää olla paikoillaan. Esimerkiksi jos odotan bussia pysäkillä, tuntuu oudolta seisoa vain hiljaa ja tuijotella maisemia, sen sijaan että selaisin kännykkää. Hiljaa seisominen ja tuijottaminen pysäkillä näyttää jopa jo oudolta nykyihmisten käyttäytymismallissa. Siskollani on myös ärsyttävä piirre pelata kännykällä samaan aikaan, kun katsoo elokuvaa. Eli leffaakin katsoessa on pakko näprätä jotain, eikä vain istua hiljaa paikoillaan sen parisen tuntia.     

Olemme myös ehkä jo tottuneet tiettyihin tekstityyppeihin, joten opintomateriaali saattaa maistua kuivalta puulta, eikä sivuja jaksaisi selata. Se tuntuu vähän samalta kuin juoksisi tervassa. Prosessin aloittamista hidastaa myös tietoisuus siitä, että sivuja on paljon aiheesta, joka ei välttämättä kiinnosta sitten yhtään. Mieluummin lukisin siitä, kuinka turkulainen opiskelija myi suurimman osan tavaroistaan ja muutti pakettiautoon asumaan.

Yhä suosittua

Vaikka tuntuukin ja näyttääkin siltä, että lukeminen ei ole enää kovin monen nuoren harrastus, tilastot kertovat iloisia uutisia. Tilastokeskuksen vuoden 2017 vapaa-aikatutkimuksen mukaan lukeminen on yhä suomalaisten yksi suosituimmista harrastuksista. Sen mukaan kirjojen lukeminen on yhä yleistä, etenkin 10-14-vuotiaiden keskuudessa, mutta luettujen kirjojen lukumäärä on pienentynyt. Se voi kertoa myös siitä, että lukeminen on siirtynyt kirjoista johonkin muuhun tapaan tai muotoon, kuten äänikirjojen kuunteluun. 

Yle uutisoi esimerkiksi viime syksynä, että suositussa äänikirjapalvelussa BookBeatissa kuuntelijoiden määrä nousi yli sata prosenttia kesään verrattuna. Luettujen kirjojen vähäisyys voi myös tukea ajatustani siitä, että hektisen elämän niukkaa vapaa-aikaa käytetään johonkin muuhun.

Äänikirjoja autoillessaan paljon kuunteleva ystäväni sanoo, että siitä on tullut jo tapa siinä missä joku etsii lempi radiokanavansa heti istuessaan autoon. Harrastuksissakin on kyse ikään kuin tavoista, joihin olemme tottuneet. Ihmiset ovat erilaisia ja niin ovat harrastuksetkin. Joku tykkää menosta ja meiningistä ja lajin fyysisyydestä, kuten ratsastuksesta ja joku pitää oman kotinsa nurkista ja kirjojen tuoksusta. Jälkimmäisenä mainitut eivät ole kuolemassa sukupuuttoon. Uskon, että ystäväni Joonaskin tulee aina rakastamaan kirjojen lukemista ja siirtää rakasta harrastustaan omalle sukupolvelleen.

Harjoittele vähitellen

Sitä alkaa väkisinkin miettimään, että onko sellaisella netissä ja sosiaalisessa mediassa lukemisella oikeastaan mitään hyötyjä, kun kirjat ovat jääneet hyllynpohjalle pölyttymään. Jyväskylän yliopiston tutkijan Kaisa Leinon mielestä kaikki lukeminen on hyödyllistä lukutaidon kannalta. Hän kuitenkin sanoo, että ihmiset, jotka ovat tottuneet lukemaan lyhyitä tekstejä, eivät ole tottuneet pitkäjänteisyyteen. Lukemista voi kuitenkin harjoitella.

”Mitä enemmän sitä tekee, sitä helpompaa se on. Jos ei ole tottunut lukija, niin pitää lähteä harjoittelemaan pikkuhiljaa”, hän kertoo.

Pienenä totuin lukemaan eniten fiktiota ja rakastamaan eriskummallisia tarinoita erilaisista maailmoista, koska se rikkoi harmaata arkeani ja räjäytti mielikuvitukseni. Kun joku työntää tylsän kurssikirjan käteeni, minun ei tee mieli yhtään lukea sitä, mikä kertoo motivaation puutteesta. Leino painottaakin motivaation tärkeyttä lukemisharrastuksen aloittamisessa. Omasta näkökulmastani kirjojen lukemattomuus tuntuu johtuvan myös yksinkertaisesti kiinnostuksen puutteesta.

”Se johtuu siitä, että ei ole löytänyt oikeanlaista lukemista”, Leino selittää. ”Ei pidä olla myöskään liian tiukka vaatimustason kanssa. Omaa tyyliä voi lähteä etsimään hitaasti”. Hän vinkkaa, että oman lukemisen löytämiseksi voi kävellä suoraan kirjastoon ja jutella kirjaston työntekijän kanssa. He osaavat auttaa seulomaan kirjoista itselle sopivia. Leino muistuttaa myös, että kavereiltakin voi saada hyviä kirjavinkkejä. Komppaan tässä asiassa tutkijaa, sillä olen saanut kyllä parhaat lukukokemukset juuri tarkkailemalla sitä, mitä muut ikäiseni ihmiset lukevat ympärilläni.

Leino toteaa, että lukemistottumuksia on hyvä kuitenkin tarkkailla pidemmän aikavälin kautta. ”Vaikka nuoret eivät lue niin hirveästi, niin se lukuinnostus kuitenkin tulee uudestaan elämäntilanteiden muuttuessa”.

Minä puolestani voin hyvinkin uskoa tätä lausahdusta. Voin jo kuvitella itseni elämäntilanteeseen, jossa opiskelukiireet ovat vähentyneet, eikä minun tarvitse murehtia kirjamateriaaleista, joita pitäisi kahlata läpi viikoittain. Voisin ottaa jonkun roskaromantiikkapokkarin, jonka olen unohtanut laatikon pohjalle ja aloittaa vapaa-ajan lukemisharrastus uudelleen. Ihan niin kuin lapsena.