Iiro Rantala: ”80 prosenttia lukemisestani liittyy musiikkiin”

Kirjahyllyni: Iiro Rantala lahjoi poikansa lukemaan yhden lempikirjoistaan

Yksi kirja on muuttanut Rantalan asennetta. ”Kari Hotakaisen Klassikko oli upea kokemus. Siinä oli sellaista perseilyhuumoria ja täysvaltainen hälläväliä-asenne, jota todella arvostan.”
Yksi kirja on muuttanut Rantalan asennetta. ”Kari Hotakaisen Klassikko oli upea kokemus. Siinä oli sellaista perseilyhuumoria ja täysvaltainen hälläväliä-asenne, jota todella arvostan.”

Helsinkiläisen pianisti ja säveltäjä Iiro Rantalan iso ja leveä kirjahylly pursuaa kirjoja, joista osa – muun muassa Tawaststjernan viisiosainen Sibelius-sarja – tuli vaimon mukana. Kirjastosta Rantala hakee ainoastaan oopperoiden partituureja. Hän lukee nuotteja samalla, kun kuuntelee teokset Spotifystä. ”Se on tällaista ammatillista opiskelua”, Rantala toteaa. 

Rakkain kirjani

Jonathan Franzenin Vapaus ja Purity.” 

Suosikkilajityyppini

”Noin kymmenen vuotta sitten minulla oli dekkarivaihe. Suosikkini olivat Rex Stoutin Nero Wolfe -dekkarit, jotka ovat mainioita. Sitten kahlasin Stieg Larssonit sekä Jo Nesbøt läpi, mutta mielestäni murhat menivät koko ajan raaempaan suuntaan ja niillä oikeastaan jo mässäiltiin. Kyllästyin ja lopetin dekkarit kokonaan.

Nykyään pääpaino on taiteilijoiden elämänkerroissa, joita suorastaan ahmin. Pari viikkoa sitten sain päätökseen Marco Hietalan (Nightwish/Tarot) elämäkerran ja nyt luen simultaanisti Sami Yaffan kirjaa sekä Juha Hurmeen Niemeä.” 

Kuinka paljon luen työhöni liittyvää kirjallisuutta

”80 prosenttia lukemisestani liittyy musiikkiin. Pianisti Arthur Rubinsteinin kolme elämäkertaa ovat tämän genren rakkaimmat kirjat. Ne olen lukenut ainakin kolme kertaa.” 

Kirja, jonka viimeksi annoin lahjaksi

”Lahjoin vanhemman poikani rahalla lukemaan Franzenin Vapaus-kirjan. Annoin rahan vasta lyhyen kuulustelun jälkeen. ’Minkä niminen on perheen isän kissa kirjan loppupuolella’ ja niin edelleen. Hän läpäisi testin ja sai rahan.” 

Kesken jättämäni kirjat

”Ainakin kaksi Finlandia-palkittua teosta on jäänyt kesken: Hannu Raittilan Canal Grande ja Ulla-Lena Lundbergin Jää. Nykyään välttelen Finlandia-palkittuja teoksia kuin ruttoa, poikkeuksena tuo Hurmeen Niemi. Jos kirja ei nappaa mukaansa ensimmäisen kymmenen sivun aikana, se jää kesken.

Kirjailijan ylipedantit miljöökuvaukset ovat paras tapa tappaa mielenkiintoni. Yksi Mikko Rimminen jäi kesken edellä mainitusta syystä. Myös Jari Tervon osaksi omaelämäkerrallinen lapsuudenkuvaus jäi kesken, vaikka muuten olen fanittanut hänen kirjojaan.” 

Noloin kirjani

”Nolous ei kuulu repertuaariini. Antto Terraksen Tauski – elämä ja teot voisi olla kirja, jota joku taidehippiäinen voisi nolostella, mutta se oli minusta mielenkiintoinen ja mielettömän hauskasti kirjoitettu.” 

Kirja, jonka aion lukea lähitulevaisuudessa

”Toivon, että Tuomas Vimmalta ja Antto Terrakselta tulisi pian lisää hauskaa ja oivaltavaa tekstiä. Ne varmasti etsin käsiini. Kestosuosikkeihin kuuluu myös Miika Nousiainen. Erittäin svengaavaa tekstiä.”