Jäähyväiset Kirjastoseuralle

Ajattelemme usein, että meillä on maailman parhaat kirjastot. Se on totta, mutta meillä on myös paljon enemmän opittavaa kuin osaamme ajatella.

Tulin kirjastoseuran puheenjohtajaksi tammikuussa 2010 – varsinainen valinta oli tosin tehty Turun kirjastopäivillä jo edellisenä kesänä.

Tuntuu että siitä on kohtalaisen pitkä aika. Seuran toimistoa veti tuolloin Sinikka Sipilä, ja lehteä toimitti Seppo Verho. Molemmat jäivät eläkkeelle jo aikoa sitten. Toimistolla on itseasiassa enää yksi työnteijä, Titta Baer, joka oli tehtävässään ennen puheenjohtajuuttani. 

Seuran hallitus on vaihtunut moneen kertaan, eivätkä taipaleeni alkupuolella aktivoituneen nuorkirjastolaisten ryhmän jäsenet ole enää kovin nuoria. Eivät sentään eläkkeelle ole jääneet vielä.  Oma partani on ihan eri värinen kuin aloittaessani. 

Paljon on myös ennallaan. Kun perehdyin tuoreena puheenjohtajana alan keskeisimpiin kysymyksiin, listan kärkeen nousivat sähkökirjat, kuntafuusiot ja kirjastojen rahoitus. En kovin isoja henkseleitä vetäisi noiden otsikoiden ylle vieläkään, olkoonkin, että paine kuntafuusioihin on hellitänyt mahdollisesti toteutettavien maakunta- ja sote-uudistusten takia. Asiaan palattaneen, jos tasavaltamme hallituksen ajamat uudistukset joskus toteutuvat. 

Kansainvälinen ulottuvuus on ollut tärkeä osa pestiäni, Sinikan kannustettua siihen suuntaan lempeästi mutta päättäväisesti. Sinikka avasi ovia ja tutustutti ihmisiin. Maksoin sitten potut pottuina lobbaamalla parhaani mukaan Sinikkaa Iflan presidentiksi. Ja hyvinhän siinä kävi. 

Sinikan lämmittämät ovenkahvat mahdollistivat sen, että minut valittiin myös Eblidan puheenjohtajaksi. Eblida, eli European Bureau of Library, Information and Documentation Asociations, on ensijaissti Brysseliin suuntautunut lobbausjärjestö, toissijaisesti Euroopan kirjastoseurojen kirjastoseura. Tuon aikaavievän pestin takia olen ollut vähän huonompi Suomen kirjastoseuran puheenjohtaja, mutta vain vähän, koska avautuneiden kontaktien myötä olemme paljon paremmin perillä EU:n hankkeista, jotka tavalla tai toisella sivuavat kirjastoja. Kannattaa muistaa, että noin puolet lainsäädännöstämme tulee Brysselistä. Siellä pitää olla läsnä, jotta voimme vaikuttaa, ja olla kartalla siitä mitä tapahtuu. 

Henkilökohtaisesti on ollut sekä antoisaa että kuluttavaa matkustaa niin paljon, kuin kuluneen parin vuoden aikana olen matkustanut. Olen päässyt maihin ja paikkoihin, joihin en koskaan muuten olisi tullut menneeksi, ja samalla olen ollut enemmän pois kotoa kuin kohtuullista olisi. 

Toivon, että kansainvälinen työmme jatkuu. Ajattelemme usein, että meillä on maailman parhaat kirjastot, ja suhteessa muihin maihin meillä on enemmän annettavaa kuin saatavaa. On se näinkin, osittain. Mutta meillä on myös paljon enemmän opittavaa kuin osaamme ajatella.

Esimerkiksi Espanjan baskimaalla on saavutettu hämmästyttäviä kasvulukuja kävijätilaistoissa surkeasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta, tanskalaisilla on pitkä kokemus avoimen lähdekoodin käytöstä kirjastojen tietojärjestelmissä, nykyisin lähes normiksi muuttunut olohuone -kirjasto keksittiin Hollannissa ja Norjan ja Ruotsin kirjastojen avautuminen kansalaistoiminnalle toimi esikuvana omalle kirjastolaillemme. 

Jätän jäähyväiset seuralle vuoden vaihteessa. Toiminnanjohtajana jatkaa Rauha Maarno, uutena puheenjohtajana aloittaa Silvia Modig. Tuolla joukkueella voi vain voittaa. 

Kiitos kuluneista. Tämä on ollut uskomattoman antoisa jakso elämässäni, ja olen varma, että lukuisat ihmiset, joihin olen näiden vuosien aikana tutustunut, rikastuttavat elämääni myös jatkossa. 

Nähdään!