Kaikkea voi lukea, jos siltä tuntuu

Kirjallisuudentutkija Maria Laakson kirja Taltuta klassikko! osoittaa, että kirjallisuudesta voi kirjoittaa koukuttavasti.

Suomen kesä ei petä. Maria Laakson esiintyminen Ikaalisten Filosofipäivillä heinäkuisena lauantaina lykkääntyy puolella tunnilla, sillä Juuri ennen Väinö Linna -aiheista keskustelua taivaasta putoaa kaatosade. 

Kyseessä lienee Väinön veikeä kannanotto Linna 100 vuotta -juhlintaan. 

Rupattelutuokio tamperelaisessa kahvilassa ryyditetään teellä ja kahvilla, jonka juominen meinaa unohtua. Keskustelussa vilahtelevat Tove Jansson, Kari Hotakainen, Kuningas Oidipus ja Hamlet. 

Lapsille ja aikuisille 

Tietokirja kaunokirjallisuudesta, joka on hauska ja tarjoaa tiukkoja faktoja, on harvinaista herkkua. Viime syksynä julkaistu Laakson kirjoittama Taltuta klassikko! osuu ja uppoaa monenikäiseen lukijaan. 

"Me kirjallisuudentutkijat kun tavallisesti kirjoitamme akateemisen kuivakkaasti”, Laakso sanoo. 

Huumori on inhimillinen tapa suhtautua maailmaan lämpimästi ja ymmärtävästi, mutta samalla kriittisesti. Silloin myös rivien väliin voi ujuttaa jotakin.

Maria Laakso.

Alun perin Laakson kirjaidea sisälsi Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen ruotimista.

Ideasta haluttiin kirja, mutta niin, että siinä käsitellään useita teoksia.

Kuvittajaksi valikoitui Johanna Rojola, jolla on vankka sarjakuvatausta.

Teoksen reipas tyyli oli valmiina Laakson päässä.

”Kirjoittaminen on erilaista silloin, kun saa kirjoittaa rakkaista aiheista.”

Laakson väitöskirja käsitteli monitasoista huumoria ja kaksoisyleisön puhuttelua.

Kaksoisyleisö -käsite tarkoittaa sitä, että teksti on kohdistettu sekä lapsille että aikuisille.

Laakson kirja toteuttaa ajatuksen onnistuneesti, vaikka se ei ollutkaan kirjoittamisen lähtökohta. 

Auttaa ymmärtämään

Taiteen klassikoista saa vastauksia moniin elämän kysymyksiin.

”Klassikot kommentoivat ja rakentavat tietoisuutta. Ne ovat itseymmärryksen väline.”

Kaikkea ei voi lukea, mutta kaikkea voi lukea, jos siltä tuntuu.

Kiittävää palautetta on tulvinut kesäsateen lailla, mutta yksi palaute lämmitti erityisesti.

”Kirjallisuuden emeritusprofessori Yrjö Varpio sanoi, ettei löytänyt teoksesta yhtään asiavirhettä."

Kirjallisuutta voi lukea monella tavalla.

Kalevalaa ei kannata lähteä lukemaan kylmiltään, on hyvä tuntea taustaa ja trokeet.”

Tietoa klassikoista voi hankkia kolmella tavalla.

Ensin voi lukea taltutuksen tai voi lukea ensin klassikon, sen jälkeen voi kurkata taltutusta. Tai voi kätevästi lukea pelkästään taltutukseen.

Sitten on vielä neljäs tapa. 

Erilaisia lukijoita 

Taltuta klassikko! -kirjan voi myös kuunnella. Äänikirjaversion lukee näyttelijä Pirjo Heikkilä.

Jotkut ovat sitä mieltä, että äänikirjat eivät ole oikeaa lukemista, ainoastaan kuuntelua.

”Olen kuunnellut Veikko Sinisalon lukeman Täällä pohjantähden alla -kirjan. Se on oman aikansa kuva, sillä naisten repliikit hän esittää kimittämällä.”

 Äänikirjat suosivat lineaarista kerrontaa, selkeää juonta.

”Äänikirja tietysti sukupuolittaa kerronnan ja kertoja iän.”

Laakso itse kuuntelee äänikirjoja lenkkeillessään.

”Jännittävää on, että kun kulkee samoja reittejä, muisti liittää tiloihin mielikuvia kuuntelemistani kirjoista.”

Jos äänikirjoihin lisättäisiin nuotion räiskettä, voisimme palata tarinankerronnan juurille. 

Elastinen kieli 

 ”Nautin sanoista, jotkut sanat jäävät soimaan päähän. Suomen kieli ja eri murteet kuulostavat kiehtovilta.”

Kun kirjoittaja hallitsee kieltä, sitä voi väännellä ja kieli soi.

"Kielivirtuoosimaisuus viehättää. Seitsemän veljestä on mestarillinen, se maistuu hyvältä ja on edelleen tuoretta proosaa, vaikka outoja sanoja pitää joskus googlata."

Usein kuullaan huolipuhetta: kieli ja mielikuvitus köyhtyvät, jos nuori ei lue.

Myös hyötyajattelu on nostanut päätään tyyliin ’Lukeminen kehittää empatiaa’ tai ’Lue kirjoja ja pärjää työhaastattelussa’.

”Joillekin lukemisesta on tullut suorittamista, eikä sekään välttämättä ole huono asia. Lukuhaasteet saattavat innostaa lukemaan.”

Ilahduttavaa Laakson mielestä on, että kielelliset variaatiot laajenevat maahanmuuttajien kirjojen myötä. 

"Myös emojit ovat uutta kieltä, jota jokainen voi käyttää omalla tavallaan. Ilmaisua ei ole lukittu tiettyyn muottiin."

Kirjallisuus on Laakson intohimo. Elokuussa ilmestyi esseekokoelma Väinö Linna - tunnettu ja tuntematon , jonka yksi toimittajista hän on. Seuraavaksi Laakson taltutuksen kohteena on ei enempää eikä vähempää kuin länsimainen kaunokirjallisuus. 

Kuuntelin salaa

 ”Äitini työskentelee kirjastonhoitajana Tampereen pääkirjasto Metsossa, joten lukeminen on perheessä luontevaa.”

Päiväkodissa hän luki 6-vuotiaana kuvakirjoja ja satukirjoja.

"Isosiskolta oli suurteko, kun hän luki minulle ääneen J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -trilogian."

"Kun äitini luki pikkusiskolleni, kuuntelin 14-vuotiaana vaivihkaa salaa."

Ahmimisiässä Laakso luki kaikki Mika Waltarin teokset. Teini-iässä Linnan Täällä pohjantähden alla teki suuren vaikutuksen.

”Olen lukenut sen moneen kertaan. Joskus yhä selailen sitä sieltä täältä. Rakkain on osa kaksi. Tiedostin yhteiskunnallisen eriarvoisuuden, tasa-arvon ja sen, että köyhiä pitää auttaa.” 

Taltutettuja klassikoita:

Elias Lönnrot: Kalevala (1849)

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä (1870)

Minna Canth: Työmiehen vaimo (1885)

L. Onerva: Mirdja (1908)

Edith Södergran: Runoja (1916-1925)

Aino Kallas: Sudenmorsian (1928)

Mika Waltari: Sinuhe (1945)

Väinö Linna: Tuntematon sotilas (1954)