Kierrätystä ja japanilaista parsimista

Raisiossa uskotaan, että kirjaston kurssit tuovat ilmastonmuutoksen vastaisen työn lähelle asiakkaita.

Tiina Salo
Tiina Salo

Raision kirjastossa korkea katto ja isot ikkunat tuovat paljon valoa sisään. Kirjaston- ja kulttuuritoimenjohtaja Tiina Salo nousee rappusia yläkertaan, jossa pidetään usein kestävää kehitystä tukevia työpajoja.

Ilmastonmuutoksen vastainen työ näkyy Raisiossa erilaisten työpajojen, hankkeiden ja yleisötilaisuuksien kautta. Ajatuksena on, että kirjastoon voi kokoontua keskustelemaan matalalla kynnyksellä. Salo haluaa, että valistavista puheista siirrytään käytännön toimista puhumiseen.

”Ilmastonmuutoksestahan kaikki tietää ja jokainen tunnistaa sen. Tarvitseeko sitä enää sellaisena tuoda esille, että se tulee. Voisi keskittyä siihen millä kaikilla tavoilla voi vaikuttaa siihen estävästi”, Salo kertoo. Työpajoihin ja kursseille osallistuu yleensä noin 30-40 ihmistä. Kirjastossa on myös yli kaksi sataa ihmistä vetävä auditorio, mutta se on jäänyt vähälle käytölle. ”Mielestäni sen tyyppisessä tilassa ei synny minkäänlaista keskustelua. Kun ollaan pienemmissä ryhmissä, niissä myös syntyy sitä keskustelua. Ja sehän siinä onkin parasta, että ihmiset voivat kertoa omia kokemuksiaan”, Salo sanoo.

Hän kertoo, että kirjasto osallistuu ilmastotyöhön pienillä mutta konkreettisilla asioilla, kuten vegaanikuukausilla, lajikatoasioilla, bokashi- ja kierrätyskursseilla ja japanilaisen parsimisen ja käsityön kursseilla.

”Ne tuntuvat ehkä näpertelyltä, mutta olen monta kertaa ajatellut, että ehkä se vaikuttaa paremmin ihmisiin, kun on hyvin lähelle tuleva näkökulma.” Vuonna 2017 voimaan astunut uusi kirjastolaki sanoo, että kirjastojen pitää edistää demokratiaa, tasa-arvoa ja sananvapautta.

”Se tulee jo laista, että ihmiset saadaan keskustelemaan asioista.”

Yhteiskehittämistä

Turun yliopistossa toimiva tulevaisuudentutkimuksen yliopistonlehtori ja kulttuuriperinnön dosentti Katriina Siivonen ajattelee, että kirjaston tiedon ja ihmisten kokemukset yhdistämällä saadaan aikaan parempaa keskustelua. ”Kirjastoon tulevat ihmiset eivät ole tietämättömiä. Heillä on eri alojen tietoja ja elämänkokemusta.” Siivonen kertoo, että kirjasto on jo peruslähtökohdiltaan hyvä laajaan tiedon välittämiseen. Hän kertoo myös toisesta ominaisuudesta, johon kirjastot voisivat tulevaisuudessa kiinnittää enemmän huomiota. Kirjasto voisi tukea ihmisten välistä yhteistyötä, jossa opitaan asioita toinen toisilta ja ollaan avoimia uusille ajatuksille ja ideoille.  

Ajattelen, että kirjastosta voisi tulla tiedon yhteisluomisen paikka. Silloin käsite tiedosta laventuu. Se voi olla ihmisten kokemustietoa. Enemmän yhteisluomista kuin opetusta, eli kuviteltaisiin tulevaisuutta ohjatusti yhdessä”, Siivonen selittää.

Katriina Siivonen

Yhteiskäyttöä

Siivonen korostaa kirjastojen alkuperäistä ideaa, asioiden lainaamista. Hän toivoo, että sitä ominaisuutta vietäisiin vielä pidemmälle. ”Kirjasto on paikka, josta lainataan fyysistä materiaalia. Se on yhteiskäytön paikka. Esimerkiksi Helsingin Oodissa on ompelukoneet yhteiskäytössä. Kirjastot voisivat olla vielä enemmän yhteiskäytön paikkoja, jotta materiaa voisi olla vähemmän.Siivosen mukaan digitalisoitumisen myötä esimerkiksi ihmisten toiminta muuttuu, ajatukset muuttuvat ja ihmisten sekä tavaroiden tapa liikkua maailmalla muuttuvat.

”Yhteistuottaminen ja yhteistekeminen nousevat joka tapauksessa, joten niihin tarttuminen on tärkeä tehdä tässä ajassa.”