Kiinan kasvu näkyy hulppeina kirjastoina

Vierailimme Shanghain pääkirjastossa, joka tarjoaa turistille lääkettä kulttuurisokkiin.

Miljoonakaupunki Shanghaissa kirjasto tarjoaa rauhoittavan paikan turistille. Perille löytää helposti, sillä kirjastolla on oma metropysäkki, Shanghai Library. Koko korttelin täyttävä kirjastorakennus on helppo huomata.

Ajan muutaman metropysäkin eteenpäin Shanghain keskustan People’s Squarelta. Vastaan tulee alue, josta puuttuu suurkaupungin syke. Kirjastoa ympäröivät tavalliset kerrostalot, pikkukaupat ja edulliset, pienet ruokapaikat.

Kolmisenkymmentä vuotta jatkunut Kiinan talouskasvu on muuttanut kansalaisten elämänarvoja merkittävästi. Mielikuvat harmoniaan pyrkivistä ja vähään tyytyvistä kiinalaisista saa Shanghain vilinässä heittää romukoppaan. Useimmille Chinese dream tarkoittaa nyt ennen kaikkea taloudellisen hyvinvoinnin kasvua.

Shanghain yleinen kirjasto houkuttaa ajattelemaan muutakin. Kirjaston ulkopuolella istuskelee Rodinin Ajattelija-patsas. Sisäpihalla patsastelee Konfutse. Sokrateen kanssa samoihin aikoihin elänyt Konfutse on jälleen muodissa. Kiina haluaa kiinnittää huomiota talouskasvun ohella myös kulttuuriin.

Oppineisuuden arvostus on konfutselaisen filosofian kulmakiviä. Älymystöön kuuluneet virkamiehet hallitsivat aikansa ilmaisuvälineet, kuten runouden ja kalligrafian. He olivat eräänlaisia aikansa koodareita.

Kielien rikkaus

Sisällä kirjastossa ei paljon metelöidä, vaikka väkeä riittää. Jos puhetta kuulisi ja sitä ymmärtäisi, se olisi todennäköisesti Wu-murreryhmään kuuluvaa kieltä, jota Shanghaissa perinteisesti puhutaan. Talouskasvun ja rakennusbuumin aika on tuonut kaupunkiin eri kieliä puhuvia siirtotyöläisiä ympäri maata. Heillä tuskin on aikaa ja energiaa käydä kirjastossa.

Kiinassa puhutaan yhdeksään eri kielikuntaan kuuluvaa kieltä. Seteleissä tekstit ovat viidellä eri kielellä: kiinaksi, mongoliksi, tiibetiksi, uiguuriksi ja zhuangiksi.

Mediassa ja kansainvälisessä kiinan opetuksessa käytetään mandariinikiinaa, joka pohjautuu Pekingin seudun puhekieleen. Mandariinikiina on keinotekoinen, yksinkertaistettu yleiskieli, jota suuri osa kiinalaisista ymmärtää kirjoitetussa muodossa.

Puhutuin kiinan kieli on Han-kansan kieli (hanyu). Kantoninkiinaa käytetään muun muassa Hong Kongissa ja useissa Yhdysvaltain kiinalaisyhdyskunnissa.

Kirjallisuuden merkitys

Kirjaston kokoelmaista löytyy arvokkaita kalligrafiakääröjä. Kalligrafia, eli kaunokirjoitustaide, on osa arjen estetiikkaa, jossa korostuvat symbolien ja metaforien tulkinta.

Kirjallisuuden lajeista runous on kiinalaisille tärkein. Runous oli eräänlainen keskustelun muoto, joka kertoi puhujasta enemmän kuin kasvokkaiset keskustelut. Merkittävää kulttuuriperintöä ovat myös Konfutsen oppeihin perustuvat vanhat lakikokoelmat ja moraalisäännöt sekä kansanomaiset rikoskertomukset.

Kiinalaisten suhde kirjallisuuteen ja sen välittämiin ajatuksiin on ollut äkkijyrkkää. Suuri kulttuurivallankumous (1966-1976) pyrki hävittämään lähes kaiken muun kirjallisuuden paitsi Maon punaisen kirjan.

Täyskäännös Kiinan kulttuurielämässä koettiin Den Xiaopingin ohjauksessa 1970-luvun lopulta alkaen. Tiedettä ja teknologiaa pyrittiin uudistamaan uusin keinoin. Ulkomaista rahaa ja väkeä virtasi maahan. Opiskelijoita ja opettajia meni ulkomaille. Myös kirjastot uudistuivat.

Shanghain pääkirjastossa on mm. iso viheralue.

Internet mullisti

Netti on mullistanut Kiinan kirjallisuuskenttää. Verkon kautta leviää yksityisten kirjakauppojen ja epävirallisten kirjamarkkinoiden tuotteita ja kirjoja Hongkongista ja Taiwanista. Netin kautta leviää myös katkelmia virallisesti kielletyistä kirjoista.

Jättivaltion hallinta on muuttunut entistä hankalammaksi. Keinoja internetin hallitsemiseksi mietitään valtavassa propagandaministeriössä.

Kiinan suuren palomuurin rakentamisessa on onnistuttu yllättävän hyvin. Epäilyttävänä pidettyjä nettisisältöjä ja foorumeita lakkautetaan pikaisesti. Medialle internet-ohjeistusta tulee solkenaan: lehtiä ja tv-ohjelmia ohjeistetaan olemaan vinkkaamatta nettikeskusteluihin. Median toimintaa rajoitetaan ja toimittajien on hankalaa saada viisumeita. Pikaviestipalveluihin pääsy on estetty, samoin Googleen ja Facebookiin. Kiinalaisille menetys ei ole suuri, sillä maassa on valtavat omat verkkoyhteisöpalvelut.

Shanghain kirjastokeidas

Shanghain nykyisen kirjaston historia ulottuu kolonialismin aikaan 1800-luvun loppupuolelle, jolloin kaupunki oli jaettu eri maiden hallitsemiin sektoreihin. Kirjaston perusta on jesuiittaveljesten kirjakokoelmassa, jossa oli kirjallisuutta sekä kiinaksi että länsimaisilla kielillä. Ensimmäinen kiinalaisten oma kirjasto avattiin Shanghaihin vuonna 1925. Kiinan kansantasavallan alkuaikoina, 1950-luvulla, kirjasto yhdistettiin tieteen ja teknologian instituuttiin.

Nykyinen, huikean suuri kirjastorakennus avattiin vuonna 1996. Se toimii sekä yleisenä kirjastona että tieteen ja teknologian erikoiskirjastona. Tuolloin alettiin käyttää myös uusinta tietotekniikkaa ensimmäisenä Kiinassa. Kirjasto onkin moderni kompleksi, jossa kirjastopalvelujen lisäksi on myös ravintola, kahvila ja kirjakauppa.

Nykyisin Shanghain kirjastokortti tarjoaa pääsyn noin 250 lähialueen kirjastoon ja yli 9 miljoonaan kirjaan. Kirjallisuuden lisäksi kirjastosta löytyy myös vanhoja käsikirjoja, sukututkimuksen aineistoja, sanomalehtiä ja digitaalisia julkaisuja. Ylin kerros on omistettu vieraskieliselle kirjallisuudelle. Se tarjoaa virkistävän ja rauhoittavan keitaan myös monelle tilapäisesti maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle. Omakielisen – tai edes englanninkielisen – kirjallisuuden lueskelu avarassa ympäristössä maadoittaa hyvin kulttuurishokkiin ja tulkintaähkyyn ajautuneen länsituristin. 

 Poimintoja matkalta

  • Ruoka, joka jäi mieleen: Halpojen pikkupaikkojen erinomaiset lounaat, joita joskus pitää tilata aivan sokkona, kun ruokalista on vain kiinaksi.
  • Kirjaston suurin ero suomalaiseen verrattuna: Sen koko.
  • Asia, jota en ainakaan jää kaipaamaan Shanghaista: Upporikkaiden ja rutiköyhien kohtaamattomuus.