Kirjailija hoitaa mielenterveyttään

Romaanin kirjoittaminen toi Kjell Westölle ahdistuksen, joka lähti opiskelemalla espanjaa.

Sovin tapaamisen kirjailija Kjell Westön kanssa Lapinlahden psykiatriseen sairaalaan. Sairaala valmistui Helsinkiin vuonna 1841 ja se on Suomen ja koko Euroopan ensimmäisiä mielisairaaloita. Kahvipöytä on katettu huoneeseen, jossa kirjailija Aleksis Kivi oli hoidettavana.

 ”Olen lukenut Aleksis Kiven elämäkerran. Se kosketti”, Westö kertoo ja katsoo potilashuoneen ikkunasta avautuvaa näkymää puutarhan yli merelle.

Jumitus lähti luonnossa

Nuorena Kjell Westö pelasi jalkapalloa ja soitti kitaraa. Myöhemmin kirjoittamisesta tuli yhä tärkeämpää ja vanhat harrastukset jäivät.

”Ponnistelin yhä rajummin, mutta päädyin usein jumitukseen, jota en osannut hallita. Hain helpotusta juomisesta ja tupakoinnista.”

Jumitustila oli pahimmillaan silloin, kun hän kirjoitti esikoisromaaniaan Leijat Helsingin yllä (1996).

”Olin saanut kolmevuotisen apurahan, josta oli meneillään viimeinen vuosi. En ollut saanut aikaiseksi riviäkään laadukasta tekstiä. Ahdistus oli ajoittain valtava. Tiesin, että ellei teos valmistu, en taatusti saa jatkossa apurahoja.”

Lopulta Westö keksi, että jumitustilaan voisi auttaa jonkun uuden opiskelu. Hän aloitti espanjankielen opinnot.

”Vieraan kielen kanssa plaraaminen auttoi. Pääsin kiinni tarinaan ja Leijat syntyi lopulta puolessa vuodessa.”

Westö muistaa hyvin valokuvan, joka hänestä otettiin ystävän kesämökillä ennen kirjan ilmestymistä.

”Toisessa kädessäni oli tupakka ja toisessa olutpullo. Keskivartalolle oli kertynyt reilusti ylimääräistä. En pitänyt näkemästäni. Tajusin, että minun on muutettava tapojani, jos haluan pärjätä vanhaksi asti kirjoittajana.”

 Tupakka ja vahva alkoholi jäivät pois, ja hän löysi luonnon uudestaan.

”Opin ymmärtämään luomisvimmaani. Huomasin, että juokseminen metsässä ja kalastaminen auttoivat jumituksiin paljon paremmin kuin juominen. Aloin toimia myös poikani jalkapallojoukkueen kakkosvalmentajana.”  

Myöhemmin Westö oivalsi myös sen, ettei ahdistusta tarvitse kestää yksin. Ammattiapua on saatavilla, eikä sen hakemisessa ole mitään hävettävää. 

Herkkyyttä perimässä

Carl Ludvig Engelin suunnittelemaa Lapinlahden sairaalaa voi pitää yhtenä suomalaisen kulttuurin kehdoista.  Moni kulttuurialan vaikuttaja hakeutui sinne hakemaan apua. Eräs tunnetuimmista mielenterveysongelmista kärsineistä kirjailijoista oli Mika Waltari.

Waltarin elämä kulki eräänlaisen luovuuslukujärjestyksen mukaan. Kiivaassa tahdissa kirjoitetun romaanin valmistumista seurasi unettomuus, masennus, juopottelu, rakastuminen uuteen naiseen ja lopulta sairaalahoito. Tätä vaihetta seurasi taas uusi kiihkeä kirjoittamisjakso ja uusi romahdus. Waltari totesi joutuvansa maksamaan kallista perintöveroa luovuuden lahjasta.

”Ymmärrän hyvin, mitä Waltari tarkoitti tällä perintöverolla. Minäkin olen joutunut sitä maksamaan, vaikkakaan en samassa mitassa”, Kjell Westö sanoo.

Westö on tutkinut pohjalaisia sukujuuriaan äitinsä puolelta 1800-luvun puoliväliin saakka ja löytänyt ilmiön, joka toistuu lähes jokaisessa sukupolvessa.                    

”Myös oma äitini sairastui vakavaan masennukseen ja hän oli hoidettavana täällä Lapinlahden sairaalassa.”

Westön äiti oli korkeasti koulutettu edistyksellinen nainen, joka ei hävennyt sitä, että sairastui ajoittain.

”Hän puhui rohkeasti ja julkisesti jopa televisiossa siitä, että psyykkisissä sairauksissa ei ole mitään hävettävää. onneksi hänellä oli ystäviä ja läheisiä, jotka tukivat vaikeina aikoina.”

Westön äiti eli viimeiset vuotensa hyvää elämää vanhainkodissa.

”Ennen äitini kuolemaa ehdin tehdä hänen kanssaan retken Tampereelle. Veimme hänen äitinsä haudalle kukat.”

Yliherkkyys ja haavoittuvuus olivat pelottavia asioita nuorelle Kjell Westölle. Ne hän yhdisti äitinsä sairauteen.

”Nuorena tuntui pelottavalta kuulla, että olen ihan äitini näköinen. Tuo kommentti johti usein siihen ajatukseen, että minäkin voin sairastua.”

Toisenlaista perimääkin hänellä on: isän ja äidin puolelta löytyy kyvykkyyttä ja määrätietoisuutta.

”Herkkyyden, määrätietoisuuden ja jääräpäisyyden yhdistelmällä olen pystynyt tekemään töitä hurjia määriä, joten kokonaisuutena olen omasta perimästäni enemmän kuin kiitollinen.”

 

Kjell Westön vinkit kirjoittajalle

  • Hyvän tekstin kirjoittaminen vaatii samanaikaisesti rentoutta ja syvää keskittymistä, joten pyri tietoisesti saavuttamaan rentous luonnossa liikkumisella, urheilulla tai muulla harrastuksella.
  • Huolehdi ihmissuhteistasi.
  • Pidä kiinni arjen rutiineista.
  • Jos teksti ei luista, lähde lenkille, tee kotihommia tai jotain ihan muuta, joka vie ajatukset pois kirjoittamisesta.
  • Lähde kotoa kauemmas kirjoittamaan, esimerkiksi kirjailijaresidenssiin.
  • Jos pahempi ahdistus tai masennus iskee, älä jää yksin, vaan hae ammattiapua.