Kirjasto, jonka ikkunasta näkee Ruotsiin

Suomen ja Ruotsin rajalla puhutaan sitä kieltä, mikä juolahtaa ensin mieleen. Monikielisyys näkyy myös kirjaston tarjonnassa.

Suomessa ei ole montaa raja-aluetta, jossa toinen valtio olisi yhtä lähellä ja saavutettavissa kuin Tornionlaaksossa. Esimerkiksi Ylitornion kirjaston ikkunasta näkee suoraan joen yli Ruotsiin Övertorneån puolelle.

Joen yli pääsee veneellä tai Aavasaksan sillan kautta. Talvella joen voi ylittää myös jäätä pitkin. Muualta tulleelle Ruotsin raja tuntuu eksoottiselta. Paikallisille raja on arkipäivää. Ruotsi ei epävirallisesti täällä ole edes ulkomaa.

Tornionlaaksossa puhutaan enimmäkseen ruotsia, suomea ja meänkieltä. Ruotsin puolella meänkielellä on virallisen vähemmistökielen asema. ”Rajan pinnassa kieli vaihtuu tiedostamatta sujuvasti ruotsista suomeksi tai meänkieleksi – ihan kesken keskustelun. Millä kielellä nyt tarvittava sana sattuu ensin mieleen juolahtamaan”, kertoo Haaparannan kirjastonjohtaja Anne-Maaria Saransalmi.

Kielten moninaisuus vaikuttaa kirjaston aineistoon ja asiakaspalveluun. Molemmin puolin rajaa on aineistoa monella kielellä, ja henkilökuntakin on kielitaitoista. Tornionlaaksoon kuuluuvat Suomen puolella Tornio, Ylitornio, Pello, Kolari, Muonio ja Enontekiö ja Ruotsin puolella Haaparanta, Övertorneå, Pajala ja Kiiruna.

Övertorneån keskustan eli Matarengin kirjaston lehtilukusalissa ovat sulassa sovussa luetuimmat sanomalehdet eli Dagens Nyheter, NSD, Meän Tornionlaakso ja Pohjolan Sanomat. Suomenkieliset lehdet ovat myös Haaparannan kirjastossa luettuja. Saransalmi kertoo, että juuri lehdet ovat monelle tärkeämpiä kuin kirja-aineisto.

Tornion kirjastotoimenjohtaja Hanna Laitinen arvioi, että Tornion kirjaston päivittäisistä kävijöistä viidesosa asuu Ruotsin puolella. Haaparannan kirjaston asiakkaista arviolta puolet on joko alun perin suomenkielisiä tai kaksikielisiä, mutta Saransalmen mukaan on vaikea sanoa, kummalla puolella rajaa kukin asuu.

Tarkkoja lukuja siitä, kuinka moni kirjastonkäyttäjä on rajan toiselta puolelta, on vaikea saada edes järjestelmästä. Eikä sillä oikeastaan ole merkitystäkään, koska täällä kieli merkitsee enemmän kuin se, kummalla puolella rajaa asutaan. Meänkielinen kielivähemmistö syntyi vuonna 1809, kun Suomi ei enää kuulunut Ruotsille vaan Venäjälle. Yhtenäinen Tornionlaakson kielialue jakaantui kahtia Ruotsin ja Venäjän kesken ja Tornion- ja Muonionjoen länsipuolen suomenkieliset alueet kuuluivat siitä lähtien Ruotsille.

Tämän vuosituhannen alussa meänkieli, suomen kieli ja saamen kieli saivat Ruotsissa vähemmistökielen aseman muutaman muun kielen ohella. Myös kielten puhujille tuli samalla kertaa virallisen vähemmistön asema. Suomessa meänkieli lasketaan murteeksi.

Monessa tornionlaaksolaisessa kirjastossa on erikseen koottu meänkielinen kokoelma. Kirjastonjohtaja Fredrik Paganus Pajalan kirjastosta kertoo, että heille hankitaan kaikki ilmestyvä meänkielinen kirjallisuus. Se ei aina ole hänen mukaansa helppoa, koska usein kyse on omakustanteista. He ovat myös tehneet uudelleenjärjestelyjä kirjastossa, jotta meänkileinen kirjallisuus olisi näkyvämmällä paikalla.

Suurelle yleisölle tunnetuin meänkielellä ilmestynyt kirja taitaa olla Pajalasta lähtöisin olevan Mikael Niemen Poppimysiikkiä Vittulasta eli suomeksi Populäärimusiikkia Vittulajänkältä. Tornionlaaksossa ei puhuta pelkästään ruotsia, meänkieltä ja suomea. Anna-Maaria Saransalmi kertoo, että Haaparannan kolmanneksi puhutuin kieli on tällä hetkellä arabia. Maahanmuuttajia on jonkin verran myös muualla Tornionlaaksossa. Ruotsin kielen opiskelumateriaaleille, helppolukuiselle ruotsille ja maahanmuuttajien omankieliselle aineistolle on siis kysyntää.

Anne-Maaria Saransalmi näkeekin hyvän yhteistyömahdollisuuden juuri maahanmuuttajien tai kaksikielisten perheiden omankielisen aineiston hankinnassa. Tornion ja Haaparannan kirjastojen väli ei ole montaa kilometriä, joten yhteistyöllä voitaisiin koota kokoelmat niin, että kummassakaan kirjastossa ei olisi samat arabiankieliset lastenkirjat, vaan kokoelmasta saataisiin mahdollisimman laaja.

Tornionlaakson kirjastoissa on tehty ja tehdään paljon yhteistyötä rajan yli. Muonion hallinnoima yhteispohjoismainen kirjastoauto on ihan omaa luokkaansa. Pienimuotoisempaa autoyhteistyötä tehdään silti muuallakin. Tornion auto pysähtyy kahdella pysäkillä Haaparannan puolella. Myös ainakin Kolari ja Pajala suunnittelevat, että Kolarin auto kävisi kerran kuukaudessa Pajalassa.

Pajala ja Kolari tekevät tapahtumayhteistyötä osallistumalla yhteisillä tapahtumilla Pohjoismaiseen kirjastoviikkoon. He järjestävät viikkoon kuuluvat aamu- ja iltahämärän lukuhetket vuorovuosin joko Pajalassa tai Kolarissa. Haaparanta ja Tornio virittelevät tahoillaan myös tapahtumayhteistyötä. Torniossa järjestetään joka vuosi Joulupolku-tapahtuma. Siihen ovat perinteisesti osallistuneet kirjaston lisäksi Aineen taidemuseo, Tornionlaakson maakuntamuseo, Peräpohjolan opisto ja muita tahoja. Tänä vuonna mukaan on tulossa ensimmäistä kertaa Haaparannan kirjasto. Kirjaston asiakkailla on rajalla hyvät asiointipaikat, sillä vapaassa käytössä ovat kahden valtion palvelut.