Kirjasto kontissa

Syyskuussa avattu Nekalan kirjasto Tampereella on ensimmäinen siirtokelpoiseen vuokrakonttiin rakennettu kirjasto Suomessa. Kirjastonhoitaja on paikalla satunnaisesti, ja suurin osa aukioloajasta on omatoimiaikaa.

Nekalan kirjastoon pääsee näyttämällä kirjastokorttia kortinlukijalle ja näppäilemällä henkilökohtaisen, nelinumeroisen tunnusluvun. Paikan päälle voi tulla jo seitsemältä aamulla, jolloin postiluukusta kolahtaneet sanomalehdet ovat koskemattomia.

Kirjastonhoitaja ei todennäköisesti ole vielä paikalla. Usein asiakkaat ovat kirjastossa keskenään myös lopun päivää. Nekalan kirjasto on Tampereen kirjastoista ensimmäinen, joka toimii täysin omatoimiperiaatteella. Kirjastossa ei siis ole ennakkoon ilmoitettuja päiviä tai kellonaikoja, jolloin kirjastonhoitaja olisi varmuudella paikalla.

”Joskus olen täällä, joskus en. Nyt, kun on aloittamiseen liittyvää järjesteltävää, olen täällä enemmän”, Nekalan kirjastosta vastaava kirjastonhoitoja Essi Korpi sanoo. ”Ja tietysti silloin, kun olen täällä, autan asiakkaita.”

Uuden kirjaston asiakkailla tuntuu olevan kysymyksiä. He tiedustelevat, mihin palautettavat kirjat pitää laittaa tai pyytävät esittelyä kirjojen järjestyksestä. Välillä ovelta kuuluu ihmettelyä. Erikoista on se, että ovi ei ole auki, vaan se pitää avata kortilla ja tunnusluvulla.

”Monella on tunnusluku hukassa.”

Innostavaa turkoosia

Nekalan kirjasto aukesi syyskuun alussa. Lähistöllä asuva Kaija Toivonen kävi kirjastossa heti ensimmäisenä päivänä. Nyt Toivonen asioi kirjastossa toista kertaa. Hän palautti kirjan, jonka viimeksi lainasi.

”Alkuhankaluuksista on selvitty. Lainaus- ja palautusautomaatin käyttö onnistuu hyvin”, eläkkeellä oleva Toivoinen sanoo.

Nekalan kirjasto toimi aiemmin Tampereen yliopiston normaalikoulun Nekalan koulutalossa. Pari vuotta sitten kirjasto lakkautettiin sisäilmaongelmien takia. Uusi kirjasto sijaitsee koulun pihalla. Pieni lähikirjasto on koottu siirtokelpoisista moduuleista.

Ajatuksen Suomen ensimmäisen konttikirjaston perustamisesta Nekalaan esitti aikoinaan Tampereen kirjasto- ja kansalaisopistoyksikön johtaja Pirkko Lindberg. Taustalla olivat kaupungin säästövelvoitteet, mutta samalla myös innostus kokeilla uutta. Kirjaston ulkoseinät ovat värikkäät. Sisältä seinät on maalattu turkoosilla, hyllyjen reunat kirkkaanpunaisella ja sinisellä. Kirjasto on avara ja valoisa, yhtenäinen tila.

”Kirjasto näyttää innostavalta”, Kaija Toivonen vahvistaa.

Kun kirjasto aukesi, kokoelmassa oli noin 3 500 nidettä. Valikoima yllätti Toivosen positiivisesti. Hän kertoo löytäneensä palautushyllystä yllättäen erään kehutun kirjan, jonka on halunnut lukea. ”Ja senhän takia kirjasto on aarre, että varatut kirjat voi hakea läheltä.”

Läksyt kirjastossa

Kun vanha kirjasto lakkautettiin, nekalalaiset jäivät ilman lähikirjastoa puoleksitoista vuodeksi. Sinä aikana kävi kirjastoauto. ”Ihmiset olivat pahoillaan, kun kirjasto suljettiin. Jotkut sanovat, että kirjastoauto oli hankala, koska se kävi vain tiettynä aikana. Jos aika ei sopinut itselle, ei päässyt kirjastoon. Nyt on tullut palautetta, että ihanaa, kun on taas kirjasto”, kirjastonhoitaja Essi Korpi sanoo. Koululaiset löysivät kirjastoon ensimmäisenä päivänä. Heitä käy vapaa-ajalla yksin tai kaverin kanssa. Moni istuu nojatuoliin tekemään läksyt.

Kirjastossa asiointia opetellaan myös luokkien kesken tunneilla, ennalta varattuina aikoina. Nekalan kirjastossa tapaa myös kirjastoalan ihmisiä ja muiden lähikirjastojen asiakkaita, jotka ovat tutustumassa uudentyyppiseen kirjastoon.

Ensikäynnillä

Nekalalaiset Martti ja Seija Wäljas ovat kulkeneet yhteistä matkaa jo kuusikymmentä vuotta. Kirjastoonkin he tulivat tutustumaan yhdessä.

Ensimmäistä kertaa konttikirjastossa käydessä haussa ei ole tiettyä kirjaa. ”Katsomme, mitä eteen tulee. Luemme kaikenlaista – ja yleensä luemme samat kirjat.” Martti Wäljas aloitti kansakoulun Nekalassa vuonna 1947. Nekalan kirjaston asiakas hänestä tuli, kun kirjasto avattiin vuonna 1951 koulun yhteyteen. Martti ja Seija ovat rampanneet kirjastossa aina, kun Nekalassa on kirjasto ollut. Uusi kirjasto miellyttää. Tila tuntuu sisältä viihtyisältä ja liikkumaan mahtuu hyvin. ”Lainaaminen automaatilla on tuttua muista kirjastoista”, Martti Wäljäs sanoo. ”Olisihan se hyvä, jos olisi aina joku, jolta voi kysyä apua”, Seija Wäljäs lisää. ”Mutta eiköhän tämän kirjaston kanssa pärjätä”, Martti Wäljäs sanoo ja hymyilee. Molemmat aikovat asioida kirjastossa myös jatkossa. Kirjastoautosta he eivät innostuneet. Seija kävi kerran, Martti ei kertaakaan. Lukuharrastus ei ollut tauolla, vaikka Nekalasta puuttui kirjasto. ”Lapset kantoivat meille kirjoja kotiin ja luimme omia vanhoja kirjoja uudelleen.”

Viiden vuoden kokeilu

Essi Korpi työskentelee Nekalan lisäksi myös Sampolan kirjastossa Tampereen Kalevassa. Nekalan omatoimikirjastoon saapuvaa kirjastonhoitajaa odottaa useimmiten verrattain paljon järjestelytyötä.

Syyskuisena päivänä esimerkiksi palautetulle aineistolle tarkoitetussa hyllyssä on noin 170 teosta. Nekalassa kirjastonhoitajalla ei ole tiskiä, jonka takana hän päivystäisi. Yksi haaste on, miten satunnaisesti paikalla oleva kirjastonhoitaja saisi tietää asiakkaiden toiveista. ”Aina, kun juttelen täällä jonkun kanssa, kerron, että minulle voi esimerkiksi laittaa sähköpostia.” Kirjastoa saa käyttää päivittäin yhdeksään asti illalla, paitsi perjantaisin ja lauantaisin kuuteen. Suunnitelma on, että Nekalan kirjastoa pyöritetään nykyisessä muodossaan viisi vuotta. ”On mielenkiintoista seurata, miten tämä lähtee toimimaan.”