Kirjaston tehtävä on auttaa selviytymään ilmastonmuutoksesta

Jos virolainen Kristel Palk saisi päättää, ilmastokriisi ratkaistaisiin nyt eikä viidestoista päivä. Ja eturintamassa olisivat kirjastolaiset.

”Kirjasto on kuin lipputanko ja kirjastolaiset kuin lippu. Meidän täytyy liikkua tuulen mukana, go with the wind, olla joustavia ja hulmuta. Meidän täytyy muuttua nopeammin kuin muiden organisaatioiden, sillä lippu on myös symboli, aina edellä muita”, sanoo Tallinnan lähikirjaston johtaja Kristel Palk

Hänen mielestään kirjasto on yhteiskunnassa aitiopaikalla. Se on vienyt ennenkin läpi suuria muutoksia. Kaava on aina sama. Määritellään ongelma ja etsitään siihen ratkaisu. 

”Me taistelemme tiedolla. Ihmisten on voitava tulla kirjastoon varmoina siitä, että meillä on tarjota heille tutkimuksiin perustuvaa tietoa ilmastonmuutoksesta. Lisäksi on tarjottava selviytymiskeinoja. On monia tapoja elää kestävää elämää ja luoda kestävää yhteiskuntaa, ja meidän on kerrottava niistä. Vegaaniksi ryhtyminen ei tarkoita sitä, että kaikki kiva loppuisi”, hän sanoo. 

”Kirjastolaiset ovat myös roolimalleja. Meidän työtämme on tehdä ekologisista valinnoista uusi normaali. Meidän velvollisuutemme on vaikuttaa siihen, että yhteiskunta alkaa toimia kestävästi.” 

Metsän tyttö 

Kuka on tämä keijukaiselta näyttävä nuori nainen, joka ajaa vihreää vallankumousta ja argumentoi yhtä terävästi kuin Greta Thunberg

Kristel Palk, 32, on syntynyt Tallinnassa ja elänyt siellä koko elämänsä. Kaupunkilaisuudestaan huolimatta hän kuvailee itseään metsän tytöksi, joka rakastaa puita. Aivan erityisesti hän jumaloi vanhoja metsiä, joita Tallinnassakin on vielä muutamia kaistaleita jäljellä. 

”Olen intohimoinen metsäihminen ja siksi reagoin myös niin voimakkaasti ilmastonmuutokseen. Ikivanhan metsän ilman hengittäminen on parasta. Se on minun terapiaani.” 

Hän rakastui puihin mummolassa, jossa vietti lapsena kaikki lomansa. 

”Vanhan metsän ekosysteemi on kehittynyt vuosisatojen aikana, ja se on korvaamaton. Nykyään Virossa metsät hakataan yhä nuorempina. Tähän pitäisi suhtautua kriittisesti ja vakavasti, koska ikimetsiä ei valmisteta tehtaassa.” 

Palk kävi taidepainotteista koulua ja lähti sen jälkeen Tallinnan yliopistoon opiskelemaan sosiologiaa. Ensimmäisen vuoden jälkeen hän vaihtoi pääaineeksi antropologian, joka sopi paremmin hänen uteliaalle luonteelleen.

Kirjastoalalle hän sai pätevyyden Viron kansalliskirjaston järjestämällä vuoden mittaisella kurssilla. 

”Antropologiasta on todella paljon hyötyä kirjaston arjessa. Sen avulla ihmisten käytöstä on helpompi ymmärtää.” 

Nuorena pomoksi 

Palk johtaa Tallinnan keskuskirjaston alaista vieraskielistä kirjastoa. Tähän mennessä hän on tehnyt pomon hommia jo noin kymmenen vuotta, eli melkein kolmasosan elämästään. Se kuulostaa jonkinlaiselta ennätykseltä. 

Opiskeluaikoina hän teki keikkatöitä pienessä lähikirjastossa. Kun kirjaston johtaja jäi äitiyslomalle, hän pyysi Palkia sijaisekseen. Palk oli silloin vasta vähän yli parikymppinen, mutta otti haasteen vastaan. 

”Minuun luotettiin, ja se tuntui hyvältä. Miksi me pelkäämme virheitä? Niistähän oppii. Eikä koskaan pidä pelätä kysyä.” 

Hän pärjäsi johtajana hyvin, vaikka työn ja opiskelun yhdistäminen oli raskasta ja stressaavaa. Sen jälkeen hän on johtanut useita lähikirjastoja. 

”Kun tulin tähän kirjastoon, henkilökunta suhtautui minuun hieman skeptisesti. Mutta nyt kirjastossa on vahva, yhtenäinen henkilökunta, joka luottaa minuun.” 

Palk johtaa kirjastoa samalla tavalla kuin rockbändiä johdetaan: edestä. Jos lattialle on kaatunut kahvia, hän ei soita siivoojalle vaan hakee itse rätin ja pyyhkii lattian. Hän toivoo, että esimerkin voima saa työntekijät ajattelemaan, että minäkin voin tehdä samoin. 

Työntekijät ovat jo tottuneet siihen, että kun pomo tulee esimiehensä vetämästä palaverista, sähköpostiin alkaa kilahdella ideoita. Ja saman tien pannaan tuulemaan. 

Hiljaista voimaa  

Kristel Palkin lause on yhtä kirkas kuin hänen mielensä. Hän ajattelee loogisesti, toimii rationaalisesti ja perustelee näkemyksensä eleettömän vakuuttavasti. Hän säteilee hiljaista voimaa, joka tuo turvallisen olon. 

Välillä hänkin on turhautunut ja vihainen. Poliitikot toimivat liian hitaasti ja järjestelmät muuttuvat jähmeästi. Pukumiehet hoitelevat bisneksiään tavalliseen tapaan aivan kuin heillä olisi oma Nooan arkki, jolla seilata katastrofia turvaan. 

”Ihmiset toimivat kuin robotit. Joskus kaupassa katson, kun joku laittaa omenan muovipussiin viedäkseen sen kotiin. Tekisi mieli mennä sanomaan, että hei, omenalla on luonnollinen kuori suojana. Et tarvitse pussia mihinkään.” 

Näissä tilanteissa Palkin tekee mieli palata mummolan metsään tai ainakin purkamaan pahaa oloa poikaystävälle. 

Omassa elämässään Kristel Palk on valinnut vapaaehtoisen lapsettomuuden. Hän ei yksinkertaisesti uskalla hankkia lapsia tuhon partaalla horjuvaan maailmaan. 

”On niin helppoa kaataa puu. Mutta sen kasvaminen suureksi kestää sukupolvien ajan. Meillä ei ole enää sukupolvia aikaa muuttaa kehityksen suuntaa. Ehkä emme sittenkään ole tarpeeksi älykkäitä ratkaisemaan tätä kriisiä.” 

Onko meillä sinun mielestäsi toivoa? 

Palk on pitkään hiljaa. 

”Vaikka toivoa ei olisikaan, taistelen silti viimeiseen asti.” 

Älä ole neutraali 

Kristel Palkin esihenkilö on Tallinnan keskuskirjaston kirjastopalvelujohtaja Kristi Veeber. Myös hän on vahvasti mukana ilmastokriisiin liittyvässä työssä. 

”Olen hyvin ylpeä siitä, että kirjastomme on mukana tässä. Näen kirjaston olennaisena osana vihreää ajattelua”, hän sanoo. 

Suomessa ajatellaan usein, että kirjaston täytyy olla neutraali eikä ottaa kantaa. Kristel Palk tuo aiheeseen oman näkökulmansa. 

”Ilmastokriisi ei ole poliittinen asia. Se ei liity oikeiston ja vasemmiston väliseen kahtiajakoon. Siksi kirjaston kannanotot ilmastokriisiin eivät ole poliittisia tekoja. On kysymys elämän säilymisestä maapallolla - ainoalla planeetalla, jolla tiedämme voivamme elää.” 

Teetä vanhoista kupeista 

Kristel Palk on mukana Baltian ja Pohjoismaiden kirjastojen hankkeessa, jossa luodaan verkostoja kirjastojen ja kolmannen sektorin toimijoiden välille ja jaetaan ideoita ja toimintamalleja ilmastokriisin torjumiseksi. 

Osana hanketta hän pyysi kulttuurialan ihmisiä, poliitikkoja ja opiskelijoita tekemään ilmastokriisiin liittyvän julkisen uudenvuodenlupauksen. Kaikki, jotka suinkin ehtivät, lähtivät mukaan. Nyt kirjastossa on paljon kauniita muotokuvia lupauksen antaneista ihmisistä. 

Jos ihmiset antavat tällä tavoin kasvonsa kampanjalle ja lupaukset ovat esillä kirjastossa, se innostaa muitakin toimimaan. 

”Lupaukset osoittavat, että vihreän elämäntavan ei tarvitse olla mitään ihmeellistä, enemmänkin jokapäiväisiä tekoja. Meidän tehtävämme kirjastossa on normalisoida muutos”, Palk sanoo. 

Kirjastolla on viehättävä tapa tuoda ekologista elämäntapaa esiin. Esimerkiksi kupit, joista juomme teetä, ovat vanhoja. 

”Joillekin nämä tuovat mieleen neuvostoajan, mutta minusta kannattaa käyttää sitä, mitä on”, Kristel Palk sanoo. 

Ilmaston kannalta suotuisia valintoja voi tehdä vain silloin, kun on tietoa vaihtoehdoista. Kristel Palk on Gretan Thunbergin kanssa samoilla linjoilla siinä, että jokainen teko lasketaan. 

”Google antaa miljoona vastausta, mutta kirjasto antaa oikeita vastauksia, tutkimukseen perustuvia faktoja. Olemme kaiken tiedon keskiössä. Järjestämme tapahtumia, kursseja ja työpajoja ja keskustelemme ihmisten kanssa.” 

”Varsinkin lapset imevät tietoa kuin sienet. Heidän kysymyksiinsä täytyy vastata, ja heille pitäisi aina puhua totta. Heille pitäisi kertoa, että ihmiset eivät vielä ole oppineet, miten elää kestävästi.”