Kirjastonostalgiaa ja juhlapuheita

Puolueiden puheenjohtajat ylistävät kirjaston merkitystä, mutta eivät lupaa lisää rahaa.

Kysyimme suurimpien puolueiden puheenjohtajilta heidän ajatuksiaan kirjastosta.

Millaisia kirjaston käyttäjiä he ovat, millainen merkitys kirjastolla on kansalaisille ja mitä mieltä he ovat kirjastojen rahoituksesta. 

Kaikkien puolueiden puheenjohtajat suhtautuvat kirjastoon positiivisesti. Kirjaston käyttöaste ja näkemykset hieman vaihtelevat. Kaikki ylistivät kuitenkin kilvan kirjaston merkitystä sivistyksen lisääjänä.  Väitetään, että puolueet ovat nykyisin hajuttomia ja mauttomia, mutta kaikilla vastaajilla näkyi vastauksissa puolueen ideologia ainakin jollain tavalla. 

Rahoitus toi kommentteja 

Näin kysyimme: 

Kirjastoja rahoitetaan tällä hetkellä noin prosentilla per kunta, esimerkiksi Helsingissä 1,1 prosenttia. Onko se mielestäsi sopiva määrä, vai onko se liian paljon tai liian vähän? Miten kirjastojen rahoitusta pitäisi parantaa? 

Osa vastaajista uskalsi sanoa että se on liian vähän, osa piti sopivana, osa korosti laatua. Kukaan ei rohjennut antaa selkeitä lukuja. Esimerkiksi Vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto sanoi, että prosentti kunnan budjetista kirjastotoimelle on vähän. Lääkkeeksi hän ehdotti kuitenkin synenergiaa ja yhteistyötä esimerkiksi koulu-, nuoriso ja kulttuuritoimen kanssa. 

”Tärkeintä tänä päivänä on toimia yhdessä kirjastojen maksuttomuuden puolesta. Vai siten kirjastot voivat puolustaa paikkaansa myös tulevaisuudessa. Suomen Kirjastoseuran selvityksen mukaan jokainen kirjastoon käytetty euro toi 3-4 euroa takaisin mm. lukutaidon lisääntyessä ja syrjäytymisen vastaisessa taistelussa.” 

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson lisäisi rahoitusta – mutta summia ei irronnut häneltäkään. 

”Syytä rahoituksen lisäämiseksi on kyllä, kun huomioi kirjastojen kasvavaa yhteiskunnallista merkitystä sekä valtakunnalliset tavoitteet lukutaidon edistämisestä. Kuntatasolla pitää huolehtia rahoituksen riittävyydestä ja tarvittaessa nostaa sitä.” 

Kristilliset ja Keskusta luottavat soteen. Keskustan varapuheenjohtaja Katri Kulmuni sanoo, että myös seuraavan hallituksen on huolehdittava, ettei kuntien valtionosuuksiin eli kuntien tuottamiin peruspalveluihin, kuten kirjastoihin kohdistu leikkauksia kuten edellisellä vaalikaudella. 

”Maakuntauudistuksen jälkeen kunnilla on entistä paremmat mahdollisuudet panostaa elinvoima- ja sivistystehtäväänsä, kun sosiaali- ja terveydenhuolto siirtyy maakuntien vastuulle.” 

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah sanoo tulevaisuuden ja digimurroksen näyttävän, onko budjetti riittävä. Sote saattaisi hänen mielestään vapauttaa rahaa kirjastopalveluille.

”Eli riippuu sitä millaiseksi rahoitusjärjestelmä muuttuu soten myötä. Mielellään lisäisin toki rahaa, mutta riippuu paljonko sitä on, ja millaiseksi muodostuu kunnan ja valtion rahoitusosuus.” 

Loput puolueista olivat arvioissaan ympäripyöreän varovaisia. RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henrikssonin mielestä rahoituksen pitäisi pysyä vakaana, eikä siihen saisi tehdä äkillisiä muutoksia.

”Tutkimusten mukaan kirjastoon panostetut rahat maksavat itsensä takaisin, joten kirjastoihin panostaminen on kannattavaa. Kunnat hoitavat monia yhteiskunnalle tärkeitä tehtäviä, ja mikäli tehtäviä tai vastuuta tulee lisää, se pitää näkyä myös rahoituksessa.” 

Sinisten puheenjohtajan Sampo Terhon mukaan kirjastojen kustannuskehitys on ollut matalampaa verrattuna muihin peruspalveluihin.

”Asukaskohtaiset toimintakulut ovat pysyneet viime vuosina ennallaan (57,3 €/as. vuonna 2017). Kunnat käyttävät keskimäärin yhden prosentin kunnan toimintamenoista kirjastojen ylläpitämiseen. Kuntien välillä on kuitenkin eroja kirjastopalveluiden rahoitustasossa.” 

Hänen mielestään on tärkeää turvata perusrahoituksen lisäksi rahoitusjärjestelmä jolla kehitetään toimintaa. 

”Kirjastoautojen rahoitusta olisi hyvä voida tukea, jotta kunnat voisivat helpommin investoida uusien autojen hankintaan, kun edellinen on ajettu loppuun.” 

Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Terho oli tehnyt haastattelua varten kotiläksynsä hyvin: kirjastoon liittyviä lukuja tippui kaikin puolin.

”Kirjasto on kaikille: kirjastopalveluja käyttävät kaikki ikäryhmät. Selvityksissä on arvioitu, että kirjastojen välitön ja välillinen käyttö koskee lähes 80 prosenttia maan väestöstä. Kuntaliiton kuntalaiskyselyyn 2017 vastanneista 67 % oli käyttänyt kirjastopalveluja kyselyä edeltäneen viimeisen 12 kuukauden aikana.” 

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo piti kielen keskellä suuta ja sanoi, ettei hänen tietoonsa ole tullut merkittäviä epäkohtia rahoituksessa. Valtiovarainministeri kehoitti Haaviston tapaan kirjastoja yhteistyöhön muiden toimijoiden kanssa, mikä tuntuu arveluttavalta, koska kunnallinen kirjastolaitos on oma, erillinen yksikkönsä. 

”Kirjastot ovat osa kuntien peruspalveluja. Palvelutaso on hyvä, ja sitä pitää vaalia. On tärkeää, että kirjastoja kehitetään suunnitelmallisesti ja lainsäädännössä määritetyt hienot tehtävät toteutuvat. On tärkeää, että kirjastot ovat yhteistyössä järjestöjen ja seurojen, nuorisopalveluiden, museoiden, koulujen ja muiden oppilaitosten kanssa.” 

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-ahon kannanotto rahoitukseen oli niukka.

”Kirjastojen absoluuttista rahoitustasoa tärkeämpää on tietenkin se, mitä rahalla tehdään.” 

Paljon monisanaisempi ei ollut SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marinkaan, kun hän totesi, että kirjastojen merkitys on niin tärkeä, että resurssien on oltava kunnossa.

”Tiedon merkitys korostuu koko ajan, joten rahoitusta ei pidä ainakaan heikentää.” 

Abbaa ja kirjastoapulaisen töitä 

Kysyimme puheenjohtajilta heidän omaa kirjastonkäyttöään. Selvisi, että kansanedustajan saati ministerin auton takapenkiltä ehtii harvemmin kirjastoon. Kaikki puheenjohtajat olivat kuitenkin käyttäneet kirjastoa ahkerasti ainakin jossakin vaiheessa elämäänsä. Kirjasto herätti paljon nostalgisia muistoja. 

Pekka Haavisto oli käynyt kirjastossa kolme päivää ennen haastatteluajankohtaa.

”Parhaillaan luen lainakirjana Padraig O’Malleyn kirjaa The Two-State Delusion, joka käsittelee Israelin ja Palestiinan välistä konflktia.”Sitaatti:

”Vapaa-aikana olen kirjastoissa ja anktivaareissa ”vaeltelija” - en välttämättä etsi mitään tiettyä, vaan saatan käydä hyllyjä läpi huomatakseni: ”Kas, tällainenkin kirja on olemassa!” Elämäkertojen ja runohyllyjen kohdalla saatan seistä pitkäänkin.” 

Anna-Maja Henriksson kävi kirjastossa viime vuoden syyskuussa. Hän oli lainannut viimeksi Zachris Topeliuksen Maamme-kirjan.

”Kun olin nuori, Pietarsaaren kirjastossa oli musiikkiosasto. Siellä sai kuunnella musiikkia, mutta myös lainata LP-levyjä ja C-kasetteja kotiin. Muistan kun olen kuunnellut Abban Arrival -albumia kaupunginkirjastossa koulupäivän jälkeen.” 

Sari Essayah palautti joulukuussa kirjastoon tyttärensä tenttikirjan, eikä muistanut mitä on viimeksi lainannut.

”Lapsena kuuntelin kirjastossa paljon äänikirjoja. Se oli kiehtovaa, tykkäsin valtavasti.
Luin paljon kirjoja. Teininä kävin lukemassa lukusalissa naisten lehtiä. Opiskeluaikana luin kirjastossa tentteihin: asuin kimppakämpässä ja kirjastossa sai lukea rauhassa.” 

Sampo Terho kertoi käyneensä Oodi-kirjaston avajaisissa joulukuussa. Viimeksi hän on lainannut eduskunnan kirjastosta Yrjö-Sakari Yrjö-Koskisen elämänkerran.

”Lapsena ja koululaisena kirjasto oli taianomainen satumaa, josta jokaisen hyllyn takaa saattoi löytää uuden seikkailun kirjan, sarjakuvan tai äänikirjan muodossa.” 

Li Andersson oli käynyt viimeksi kirjastossa työn merkeissä. Hän antoi edellisellä viikolla Ylelle haastattelun Oodissa. Viimeisin lainaus taas on ruotsalainen dekkari. Andersson sanoi käyttävänsä Turun pääkirjastoa paljon työhuoneena ja tapaamispaikkana niinä päivinä, kun hän ei ole Helsingissä eduskuntatyön takia. 

”Kirjallisuus on aina ollut minulle valtavan tärkeää ja pienenä olin käytännössä koko ajan naama kiinni kirjassa. Kirjasto tuo siksi ennen kaikkea mieleen lapsuuden ja nuoruuden, ja kaikki ne lasten ja nuorten kirjastossa vietetyt iltapäivät jolloin etsin uutta ja kiinnostavaa luettavaa.”  

Petteri Orpo oli käynyt Turun Ilpoisten kirjastossa yhdessä perheensä kanssa pari kolme viikkoa aiemmin. Viimeisin lainakirja on Mai Jian Pimeä voima, joka sijoittuu kiinalaisen tiedustelupalvelun salaperäiseen maailmaan.

”Kun olin pieni poika, Köyliön Vuorenmaan kylässä opettaja-isäni hoiti sivukirjastoa keskiviikkoiltaisin. Vähän isompana pääsin avuksi kirjaston hoitoon, kun osasin jo luokitella ja muovittaa kirjoja. Edgar Rice Burroughsin Tarzan-kirjat luin ahmimalla, ja sitten siirryin John Cartereihin eli Avaruuden Tarzaneihin. Seuraavaksi ahmin Viisikot ja SOS-sarjat.” 

Jussi Halla-aho ei ole asioinut viime vuosina kirjastossa. Hän muistelee lainanneensa viimeksi lastenkirjoja kesälomapaikkakunnalla Kalajoella.

”Kirjasto tuo mieleen rauhallisen, hiljaisen ympäristön, jossa on miellyttävää työskennellä. Väitöskirjaa kirjoittaessani vietin useamman vuoden erilaisissa kirjastoissa.” 

Katri Kulmuni oli käynyt kirjastossa kuukausi aiemmin. Hän lainasi viimeksi pellolaislähtöisen Maria Peuran tuotantoa.

”Kirjastot ovat ihania. Ne ovat rauhallisia ja täynnä sivistystä. Voisin viettää niissä loputtomasti aikaa.” 

Sanna Marin oli käynyt kirjastossa muutama viikko aiemmin.

”Viimeisin kirja jonka olen lainannut kirjastosta taisi olla jokin Agatha Christien murhamysteeri.” 

Tätä lisää kirjastoihin

Osalla puheenjohtajista oli selkeä kuva siitä, millaista aineistoa he toivovat lisää kirjastoihin. 

”Aikanaan kulttuuri- ja mielipidelehden päätoimittajana toimineena kannan huolta siitä, että kirjastojen lehtivalikoima ei aina ole kattava. Olisi tärkeää, että jatkossakin kulttuuri- ja mielipidelehtiä olisi kirjastoissa luettavissa - ja mahdollisuuksien mukaan myös joitakin vieraskielisiä lehtiä.” – Pekka Haavisto 

”On tärkeää, että kirjastojen aineistot pysyvät ajankohtaisina ja että luettavaa löytyy maamme molemmilla kielillä ja myös vähemmistökielillä. Kirjaston pitäisi ottaa huomioon käyttäjien mielenkiinnon kohteet ja toiveet. E-kirjojen kohdalla olisi hienoa, jos sama tarjonta olisi tarjolla kaikille kirjaston käyttäjille, riippumatta siitä asuuko Helsingissä vai Kaskisissa.”- Anna-Maja Henriksson 

”Toivoisin, että tänä päivänä toimitetut lehdet ja niiden seuraaminen pysyisi kirjastossa mahdollisena, koska netissä julkaistaan paljon tietoa, joka ei ole journalistisesti toimitettua. Kirjastoihin tarvitaan myös uusiutuvaa kirjakantaa ja uutta aineistoa.” – Sari Essayah 

”Riittävä ja monipuolinen aineistohankinta on laadukkaan kirjastotoiminnan keskeinen edellytys eikä aineistohankinnoista tulisi supistaa vaikeinakaan aikoina.” – Sampo Terho 

”Riippuu siitä, minkälaisesta aineistosta on puutetta. Kuten todettua, on tärkeää että määrärahat mahdollistavat riittävät uudishankinnat ja monipuolisen tarjonnan.” – Li Andersson 

”Toivoisin, että nuoret voisivat esimerkiksi kokeilla uusia harrastuksia lainaamalla välineitä, jolloin ei tarvitse heti tehdä kallista sijoitusta. Tällainen lainaamotoiminta on myös kestävän kehityksen mukaista.” – Petteri Orpo 

”Toivoisin kirjastoverkon perustuvan pieniin ja omaleimaisiin yksikköihin keskitettyjen jättiläiskirjastojen sijasta. Vaikka kirjojen lainaaminen voi vähentyä, kirjastot säilyttävät merkitystään ajattelu- ja kirjoitustyöhön soveltuvina ympäristöinä.” – Jussi Halla-aho