Kirjastoturisti

Sari Piironen yllättyi kiertäessään kirjastoja maailmalla. Osassa on tiukat ikärajat ja joissakin uutuuksista täytyy maksaa.

Vain 10–14 prosentilla Berliinin Reinickendorfin kaupunginosan asukkaista on oma kirjastokortti. Tämä kuulostaa suomalaisten korviin todella vähältä, sillä suomalaisista kirjastokortin omistaa noin 80 prosenttia ihmisistä. 

Maailman mittapuulla suomalainen julkinen kirjastolaitos on harvinaisuus, tietää kirjastonhoitaja Sari Piironen, joka harrastaa kirjastoturismia. 

Piironen innostui kirjastoturismista vuonna 2012, kun kansainvälisen kirjastoalan järjestö IFLA:n vuosittainen kirjastokonferenssi pidettiin Suomessa. 

”Seuraavana vuonna konferenssi pidettiin Singaporessa ja päätin lähteä sinne.” 

Sen jälkeen hän on kiertänyt kirjastokonferensseissa ympäri maailman. Hän matkustaa konferensseihin omalla ajalla ja rahalla, mutta kokee, että matkat ovat olleet antoisia. 

”Niihin kuuluu usein kirjastovierailuja ja siellä saa tietää eri maiden lainauskäytännöistä”, Piironen kertoo.

Piironen vierailee myös usein paikallisissa kirjastoissa lomamatkojen yhteydessä.

”Kirjastot ovat usein arkkitehtonisesti hienoja vierailukohteita.” 

Vapaaehtoista työtä 

Singaporen konferenssimatkalla Piironen vieraili Jurongin aluekirjastossa. Hänet yllätti vapaaehtoisten työntekijöiden suuri määrä.

”Singaporessa jokaisen velvollisuus on tehdä jonkinlaista vapaaehtoistyötä ja osallistua yhteiskunnan ylläpitoon. Siksi kirjastossa oli paljon vapaaehtoisia.” 

Singaporen Jurongin kirjastossa oli mahdollista hankkia joko erillinen kirjastokortti tai halutessaan aktivoida mikä tahansa muu kortti kirjastokäyttöön. 

Erityistä singaporelaiselle kirjastolle oli myös se, että käytössä oli peräti neljä eri e-kirjajärjestelmää. Lainausautomaattiin puolestaan pystyi laittamaan koko pinon kirjoja, ja automaatti lainasi ne kerralla. 

Tiukat ikärajat 

Harvassa maassa julkisen kirjaston käyttö on ilmaista kuten Suomessa. Esimerkiksi Ranskan Lyonissa vuonna 2014 kirjastossa valittavana oli kolme erilaista kirjastokorttia, joista kallein maksoi aikuisille 35 euroa vuodessa ja halvin 12 euroa vuodessa. Halvimmalla kortilla sai lainata ainoastaan luettavaa, kalleimmalla myös kuunneltavaa sekä jopa tauluja. 

”Artothèquesta saa lainata tauluja aina kahdeksi kuukaudeksi kerrallaan”, Piironen kertoo.

Erikoista lyonilaisessa kirjastossa oli myös se, että alle 13-vuotiaille oli oma kirjastokorttinsa, joka eroaa aikuisten kortista.

”Alle 13-vuotiaat saivat lainata omalla kortillaan ainoastaan materiaalia lasten- ja nuorten osastolta, ei aikuisten osastolta ollenkaan ja vain 10 nidettä kerrallaan. Tämä oli tosin silloin vuonna 2014 ja nyt kun tarkistin asiaa, ikäraja näyttäisi olevan 11 vuotta”, Piironen kertoo.

Ikärajoissa ollaan tarkkoja myös Saksassa, jossa lasten osastolla kirjat on usein jaoteltu hyllyihin, joihin on tarkasti merkitty, minkä ikäisille kunkin hyllyn kirjat soveltuvat. 

Uutuuksia rahalla 

Piironen kertoo, että kirjastojen käytännöt vaihtelevat paitsi maittain, myös kaupungeittain ja jopa kaupunginosittain.

”Esimerkiksi jokaisella Berliinin kaupunginosalla on oma kirjastolaitoksensa, jota ylläpitää kunkin kaupunginosan aluehallinto. Tosin nykyisin ne tekevät paljon yhteistyötä.”

Monessa maassa kirjakaupoilla ja kustantamoilla on vahva asema ja ne määrittelevät esimerkiksi sen, missä uutuuskirjat ovat kirjastoissa esillä. Humboldtin kirjastossa Berliinissä Piironen huomasi, että uutuuskirjat oli asetettu bestseller-hyllyyn, josta lainata sai vain kahdeksi viikoksi kerrallaan ja jokainen lainaus maksoi kaksi euroa, kun muut lainat sisältyivät kymmenen euron vuosimaksuun. Samankaltaisen hyllyn Piironen näki Uuden-Seelannin Taupon kirjastossa, jonka ”hot picks”-hyllystä uutuuskirjoja sai lainata kolmen Uuden-Seelannin dollarin hintaan. 

Pienuus yllätti 

Monessa maassa ei ole lähes ollenkaan julkisen kirjastotoiminnan perinnettä, tai se on hyvin vähäistä. Viimeisin Piirosen lomamatka suuntautui Kreikkaan elo-syyskuussa 2019 ja tuolloin hän vieraili myös useassa paikallisessa kirjastossa. Ateenan pääkirjastossa hän yllättyi tilan pienuudesta. Koko julkinen tila oli vain kahden pienen huoneen kokoinen, minkä lisäksi varastosta sai pyytämällä kirjoja lainaan. 

Ateenassa on yli 660 000 asukasta, mutta yleisiä kirjastoja on vain kuusi.

”Kreikkalaisilla ei ole kirjastonkäytön perinnettä, vaan monesti muualta muuttaneet löytävät kirjastot ensimmäisenä.”

Piironen on käynyt tähän mennessä noin kymmenen eri maan kirjastoissa. Seuraavaa matkakohdetta hän miettii vielä. 

Linkkejä kirjastoturistille: