Kirjavinkkari: Siirapin loppu

Siirappiset rakkausromaanit päättyvät usein siihen, että pari saa vihdoin toisensa. Niissä ei koskaan edetä siihen vaiheeseen, kun huuma hiipuu ja arki luikertelee suhteeseen.

Puolet suomalaisista avioliitoista kestää, mutta puolet liitoista päättyy eroon. Nämä kolme kirjaa tarjoavat kaunokirjallista vertaisapua eroaville ja eronneille. Niiden lukemista voi suositella myös onnellisille pareille - ihan vain varmuuden vuoksi. 

Geir Gulliksen: Kertomus eräästä avioliitosta (Siltala 2017) 

Jon vie pienen tyttärensä lääkäriin ja hullaantuu välittömästi viehättävästä lastenlääkäristä Timmystä. Tunne on molemminpuolinen, eikä kulu aikaakaan, kun vanhat puolisot on jätetty ja uusperhe perustettu. Tavanomaisuutta halveksuva pari uskoo vakaasti suhteensa erityislaatuisuuteen ja ikuiseen kestävyyteen. Mutta kestääkö mikään suhde aivan mitä tahansa? 

Norjalaisen Geir Gulliksenin eroromaanissa käydään läpi rakkaussuhteen tyypillinen elinkaari: alun täydellisestä hullaantumisesta totaaliseen vieraantumiseen ja eroon. Parisuhdetta tarkastellaan analyyttisesti ja etäisesti ja vain miespäähenkilön näkökulmasta, joten toinen puoli liitosta jää kokonaan näkemättä. Ajatuksia herättävä viileänoloinen teos.

 

Martina Haag: Olin niin varma meistä (2017 Atena) 

Petran mies ilmoittaa yllättäen haluavansa erota. Uusi elämä on jo alkanut toisen naisen kanssa. Petra ei saa järkytykseltään syötyä eikä nukuttua ja hän vajoaa yhä syvemmälle lohduttomuuteen. Viha, raivo ja pettymys purkautuvat vuoroin maanisuutena vuoroin lamaantuneisuutena. Lopulta vetäytyminen yksinäisyyteen aloittaa hitaan toipumisen. 

Martina Haag sai päähenkilönsä tapaan tietää miehensä uskottomuudesta ja hänenkin liittonsa päättyi raastavaan eroon. Riipaisevaa tarinaa lukiessa ei voi välttyä pohtimasta, mikä kaikki on totta ja miten paljon Petrassa on Martinaa itseään. Jätetyksi tulemisen järkytys ja avioeron rankkuus on kuvattu kirjassa hyvin. Tunteen ja tuskan täyttämä romaani. 

 

Domenico Starnone: Solmut (WSOY 2018) 

Vanda vuodattaa vihantäyteisissä kirjeissä pettymystään aviopuolisoonsa Aldoon. Aldo on lähtenyt ja jättänyt perheensä, eikä Vanda ymmärrä miksi. Onhan hän aina tehnyt kaiken Aldonsa eteen. Näkökulman kääntyessä Aldoon lukijalle selviää, miten sotkuisesta vyyhdistä on kyse, eikä loppuun päästyään voi olla ajattelematta, että joskus ero olisi parasta, mitä puolisot voisivat toisilleen ja lapsilleen tehdä. 

Palkitun italialaiskirjailijan tiivis teos ryöpsäyttää esiin tuhoon tuomitun avioliiton ja näyttää, miten kieroksi peliksi kaikki voi mennä, jos sen annetaan mennä. Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat, on tämän toisissaan kiinni kituvan pariskunnan motto. Häikäisevän hieno ja tarkkanäköinen teos.