Korona näytti, miksi tarvitsemme e-kirjaston

Koronaepidemian aikana asiakkaiden pettymys e-kirjastoon on ollut käsinkosketeltavaa.

”Kirjasto on suomalaisen sivistyksen hieno ja kansainvälisesti arvostettu saavutus, joka e-kirjaston osalta toimii tehottomasti” kirjoitti Jukka Järvisalo Savonlinnasta (HS 17.4.2020). ”Välillä aina muistan e-kirjaston, menen sinne innoissani ja poistun pettyneenä” twiittasi toinen lukija.

Kirjastojen sulkujen aikana asiakkaita ohjattiin käyttämään e-kirjoja. Tarjonta ei kuitenkaan vastaa lähellekään kysyntää. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoissa e-kirjojen ja äänikirjojen varauksissa on huimat nousut, mutta käytön kasvu on rajoittunut siihen, mitä kirjastot ovat pystyneet ostamaan.

Selvitin vuonna 2018, kuinka paljon yleiset kirjastot Suomessa keskimäärin käyttävät aineistobudjetistaan digitaalisiin sisältöihin. Tuolloin luku oli muutaman prosentin luokkaa. Tyrmistyttävä fakta, jota ei voida selittää pois pelkästään huonolla tarjonnalla ja kalliilla lisensseillä. Parissa vuodessa kehitystä on tapahtunut mutta silti kirjastot yllätettiin housut kintuissa koronaepidemian aikana.

Myös kirjastojen ja koulujen yhteistyössä yhdestä on pulaa, nimittäin kirjoista. Etäopetuksen alkuvaiheessa opettajat toivoivat kirjastoilta e-kirjoja. Kirjastot eivät kuitenkaan pääosin tarjoa kouluille oheislukemistoja sähköisinä, vaikka se on ollut mahdollista jo muutaman vuoden ajan.

Kirjastojen jättämään palvelutyhjiöön on tullut muita palveluntarjoajia. Ruotsinkielisissä kouluissa on käytössä Ebban e-kirjasto. Yksityisten säätiöiden rahoittama palvelu mainostaa valikoimassa olevan tuhansia e-kirjoja ja äänikirjoja, jotka saa käyttöön reilusti alle kympillä vuodessa per oppilas. Ebbania käyttää päivittäin noin 4 000 oppilasta.

Myös kaupallinen äänikirjapalvelu Bookbeat tuli kriisin alkuvaiheessa avuksi ja lahjoitti kouluille 100 000 lahjakorttia palveluun kahden kuukauden ajaksi. Kysyntää olisi Bookbeatin mukaan ollut valtavan paljon enemmän.

Yleiset kirjastot ovat rämpineet digimaailmassa eteenpäin tuskallisen hitaasti. Vaikeudet eivät ole yksin kirjastojen vaan liittyvät laajemmin kirja-alaan ja tekijänoikeuksiin.

Hitaus on kuitenkin myös asennekysymys. Kirjastoissa on oltu liikaa kiinni fyysisissä kirjoissa ja niiden liikuttelussa paikasta toiseen. Digitaalista mediaa on väheksytty ja asiakkaiden ohjaaminen e-kirjojen pariin on ollut vaihtelevaa. E-kirjoihin liittyvän osaamisen on annettu kasautua vain osalle henkilökuntaa.

Ei auta, kun toivoa, että koronakriisi tuo uuden vaihteen kirjastojen digiloikkaan. Hyviäkin uutisia on kuulunut. Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastot ovat jo reilun vuoden ajan tarjonneet asiakkaille 38 kunnan yhteisen e-kirjaston ja kokemukset ovat rohkaisevia.

Kuntien yhteistä e-kirjastoa odotellessa voi akuutin kirjapulan ratkaista hankkimalla kirjastokortteja mahdollisimman monen eri kaupungin kirjastoon.