Etusivu> Kirjastolehti > Näin saan aikaan: Lempeys ruokkii luovuutta

Näin saan aikaan: Lempeys ruokkii luovuutta

Kuvittaja ja kirjailija Anniina Mikama päätti, että kirjoittamiseen saa suhtautua vakavasti. Se kannatti: tammikuussa hän pokkasi Topelius-palkinnon esikoisromaanillaan Taikuri ja taskuvaras.

Muutamia vuosia sitten Anniina Mikama huomasi alkaneensa kirjoittaa päivisin. Ennen harrastus oli pysynyt ilta-aikoina, ja päivän tunnit oli pyhitetty tilaustöille, kuten kuvituksille.

”Siinä vaiheessa kirjoittaminen alkoi muuttua ammattimaisemmaksi, kun en enää kirjoitellut vain iltaisin kotona keittiön pöydän ääressä”, Mikama muistelee.

 ”Annoin itselleni luvan käyttää kirjoittamiseen aikaa sellaisilta töiltä, joista maksetaan palkkaa.”

Luovan alan freelancerin työn hyvä puoli toki on se, että omat työtuntinsa ja niiden ajankohdat saa päättää itse. On siinä myös eräs huono puoli.

”On koko ajan vähän töissä, kun ei tule säädeltyä omia työaikojaan”, Mikama sanoo.

Vaihtamalla voi parantua

Mikamalla on työhuone kodin ulkopuolella, mutta työt eivät välttämättä lopu työhuoneelta lähtiessä. Kevyet työvälineet kulkevat aina matkassa.

”Usein käy niin, että kun uuden käsikirjoituksen tai tarinan kirjoittaminen on vauhdissa, ei malta olla jatkamatta kotona. Se on se vaihe, jolloin ei malttaisi pitää lainkaan näppejään erossa tekstistä.”

Jos tekeminen joskus takkuaa, Mikaman lohtu on se, että meneillään on aina monta projektia. Kun yksi ei meinaa edetä, hän voi hetkeksi tarttua toiseen ja tunnustella, sujuisiko se paremmin.

”Ihan aina ei tietenkään voi valita sitä hommaa, joka tuntuu hauskimmalta, mutta monesti on kuitenkin edes vähän valinnanvaraa. Editoiko pidemmällä olevaa tekstiä, viekö uudempaa käsikirjoitusta eteenpäin vai alkaako luoda jotakin ihan uutta.”

Ruokaa inspiraatiolle

Kun päivä on paketissa, Mikama yrittää aina jättää tekstin hauskaan tai jännittävään kohtaan. Ongelmiin hän ei halua tarinaa jättää, jotta jatkamisen kynnys ei nouse liian korkeaksi.

Mikama sanoo olevansa lempeä ja anteeksiantavainen itseään kohtaan. Hän ei aseta minimirajoja päivittäisten liuskojen määrälle tai puske eteenpäin pakolla.

”Taustatyön tekeminen tai lähdeaineiston etsiminen kirjakaupasta on ihan yhtä lailla työntekoa kuin kirjoittaminen. Kun kuitenkin edistän projektia, olen tyytyväinen, vaikken olisi kirjoittanutkaan mitään.”

Myös ihan muunlaisten juttujen tekeminen on luovalle työläiselle hyödyksi. Mikama kuuntelee musiikkia sekä harrastaa kuvataidetta, lukemista ja elokuvia. Hän kannustaakin katselemaan elämää ja maailmaa eri kulmista ja viettämään aikaa erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa.

”Inspiraatiota pitää ruokkia jatkuvasti mitä moninaisimmin keinoin ja mahdollisimman monipuolisella ruokavaliolla.”