Pehmolelu viettää yön kirjastossa - opettaa lasta käsittelemään eron tunnetta ja lisää lukuintoa

Lelulle ääneen lukeminen lisää tutkitusti lapsen lukuintoa. Kirjastossa yöllä seikkaileva pehmolelu valitsee lapselle sopivaa luettavaa. Helsingissä yökyläilystä tuli hitti.

 

Pasilan kirjastoon odotetaan tänä iltana ensimmäistä kertaa yövieraita. Jännitys väreilee kirjastovirkailija Elo Lammin viiksikarvoissa: tuleekohan kukaan?

Niin juuri, viiksikarvoissa. Lammi on pukeutunut asiaan kuuluvasti pupujussiksi.

Huoli osoittautuu turhaksi. Heti vastaanoton alkaessa lastenosaston tiskille marssii kuusivuotias Anni Pyhtilä, jolla on mukanaan Mursu. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Pyhtilä jättää unikaverinsa yksin yökylään. Virkailija Lammi ottaa esiin kaavakkeen ja kyselee Pyhtilältä asiaan kuuluvia tietoja, kuten esimerkiksi siitä, mitä Mursu tykkää tehdä.

”Se kaipaa rapsutuksia. Joskus väsyneenä se on tosi villi, ja pirteänä tosi rauhallinen”, Pyhtilä kuvailee. Hän on ehtinyt tuntea Mursun vauvasta lähtien.

Lammi nyökkää ymmärtävästi ja kirjoittaa kaiken ylös. Lopuksi hän pyytää Pyhtilää piirtämään lomakkeeseen kuvan Mursusta, jotta se osataan tarpeen tullen tunnistaa. Kaavakkeen hän solmii narulla Mursun kaulaan.

”Työkaverini oli etukäteen huolissaan, että saavathan lapset varmasti lelunsa takaisin. Hän vertasi leluja sotalapsiin, jotka jäävät laput kaulassa tänne odottamaan”, Lammi kertoo.

Lelu ikävöi

Lelujen yö tarjoaa lapsille tilaisuuden harjoitella luopumista ja erossaoloa rakkaista.

”Lapselle tulee ikävä lelua, ja hän uskoo, että lelulla on ikävä häntä. Me aikuiset emme aina ymmärrä, että lapsen mielikuvituksessa lelu vastaa tunteisiin”, Lammi sanoo.

Erossa oleminen ei ole helppoa isommillekaan, Lammi tietää. Hän piti kansainvälisenä nallepäivänä lokakuussa satutuntia Roihuvuoren kirjastossa ja näki, kuinka aikuisille tuli tippa linssiin, kun he jättivät nallensa kirjastoon yöksi.

Pasilassa on varauduttu siihen, että leluja tulee vain kourallinen. Kirjaston työntekijät ovat tuoneet varalle omia pehmolelujaan luomaan tunnelmaa.

Virastotornien hallitsemassa kaupunginosassa asuu vain vähän lapsia. Heitä on vaikea houkutella kirjastoon, sillä monen vanhemmat ovat muuttaneet Suomeen muualta, eivätkä he tunne kirjaston palveluja. Esimerkiksi satutunneilla yleisö koostuu pääasiassa perhepäivähoitajien kasvateista ja tarharyhmistä.

Pingviini kaipaa kainaloon

Pasilassa on varauduttu lelupulan lisäksi myös nallerynnäkköön. Rikhardinkadun kirjasto järjesti lelujen yötapahtuman ensimmäisenä Helsingissä. Kirjastoon tunki 231 pehmolelua. Pasilaan kantautui huhu, että lelut valvottivat kollegoita aamukolmeen asti. Ideana on, että kirjastovirkailijat ottavat valokuvia lelujen öisistä puuhista.

Pasilassa kirjastovirkailija Janne Mikkonen on käynyt kulissien takana asentamassa spottivaloja sopiviin kuvauspaikkoihin. Jos leluja saapuu sankoin joukoin, niistä otetaan paljon ryhmäkuvia, jotta jokainen karvanaama ikuistuu moneen kuvaan.

Mursu saa seuraa. Lastenosastolle kävelee mietteliään näköisenä Tuukka Haapaniemi, joka kaivaa repustaan kaksi pingviiniä. Hän on täyttänyt juuri kuusi vuotta ja päässyt sen kunniaksi kummitädilleen yökylään. Hänen pitäisi päättää, kumpi pingviini yöpyy kirjastossa ja kumpi kummitädillä.

Puntarointinsa päätteeksi Haapaniemi jättää kirjastoon harmaan, vielä nimettömän pingviininpoikasen. Tämä on lelun ensimmäinen yöreissu ilman omistajaa.

”Se tykkää tulla viekkuun kainaloon, niin sillä on turvallinen olo”, hän vinkkaa kirjastovirkailija Lammille.

Pehmolelu on hyvä kuuntelija

Idea lelujen yöllisistä seikkailuista rantautui Suomeen ulkomailta. Tapahtuman tarkoituksena on lisätä lasten kiinnostusta lukemiseen. Yökyläilyn jälkeen pehmolelu tuo kirjastosta mukanaan kuvakirjoja ja kirjeen, jossa se toivoo, että lapsi lukisi sille kirjoja ääneen.

Japanissa tempauksen tehoa on tutkittu ja huomattu, että se toden totta lisäsi lasten intoa lukea kirjoja pehmoleluilleen. Lukuhetket kylläkin jäivät päiväjärjestyksestä nopeasti muiden leikkien tieltä, mutta lapset innostuivat niistä uudelleen, kun heitä muistutettiin yökyläilystä valokuvien avulla.

Pehmolelu voi olla lapselle jopa parempi lukukaveri kuin ihminen, viittaa Turun yliopistossa tehty pro gradu -tutkielma. Pehmolelulle lukemisen havaittiin olevan yhtä hyödyllistä kuin lukukoiralle tavaaminen.

Lukukoirat ovat tehtävään sopiviksi katsottuja lemmikkejä, jotka päivystävät kirjastossa kuuntelevana korvaparina kenelle tahansa, joka haluaa harjoitella ääneen lukemista. Lukukoiran ammattitaitoon kuuluu, ettei se tuskastu, keskeytä tai arvostele, vaikka lapsi tankkaisi samaa sanaa loputtoman pitkään.

Turkulaistutkimuksessa kakkos- ja kolmosluokkalaiset arvioivat lelukoirat yhtä hyviksi kuuntelijoiksi kuin kuolaavat esikuvansa.

Mursu itsenäistyy

Pasilan kirjasto aukeaa seuraavana aamuna. Sisälle kävelee tuttu, utelias lapsi. Anni Pyhtilän ja Mursun jälleennäkeminen on riemukas. Unikaverinsa mukana hän saa lappusen, johon merkityssä osoitteessa pääsee katsomaan Google Driveen tallennettuja kuvia lelujen öisistä puuhista.

Kuvien perusteella Mursu on saanut kaipaamiaan rapsutuksia. Se on kuunnellut muiden lelujen kanssa satukirjaa ja kurkistanut palautusautomaattiin.

Mursu ja tyttö poistuvat kirjastosta hyvillä mielin, kumpikin ylpeinä rohkeudestaan. Kaikesta päätellen Anni Pyhtilän pehmolelu alkaa jo kaivata itsenäistymistä.

”Mursu karkailee. Aamuisin se löytyy välillä sängyn alta. Se haluaisi oman huoneen”, Anni Pyhtilä selittää.

Pasilaa halkovien raiteiden yläpuolelle rakennetaan kiivaasti uusia asuntoja. Kirjastovirkailija Elo Lammi toivoo, että taloihin muuttavat lapset oppivat hakemaan saduista uusia maailmoja ja lohtua, kun sitä tarvitsevat.

”Tämä tapahtuma on hieno tilaisuus osoittaa, että uskomme tarinoihin.”