Miten ihmeessä 3800 asukkaan paikkakunnalta löytyi riittävästi äänestäjiä päihittämään Espoon Vuoden kirjastokunta yleisöäänestyksessä?
Vuoden kirjastokunta -kilpailu järjestettiin ensi kertaa viime kesänä.
Ennakkosuosikki Espoo valittiin vuoden kirjastokunnaksi. Samaan aikaan järjestettiin Kirjastoseuran somessa yleisöäänestys, jossa kirjastojen käyttäjät saivat valita suosikkinsa. Yllättäen voiton vei Salla.
“Äänestyksen suosio yllätti meidät ihan täysin”, kertoo Salla Pulkkanen Sallan kirjastosta.
“Ihmettelimme, kun kirjaston asiakkaat alkoivat kysellä, missä voi äänestää. Laitoimme kannettavan tietokoneen kirjaston aulaan ja siihen ilmoituksen, että tässä voit äänestää.”
Kirjastossa keksittiin, että että äänestäminen on samalla hyvää digiopastusta, sillä ääni piti antaa netissä.
“Tuntui, että ihmiset tulivat varta vasten äänestämään”, kirjastossa työskentelevä Suvi Seppälä sanoo.
Koululaisia tuli opettajan johdolla äänestämään. Myös turistit kävivät äänestämässä.
Suvin mielestä Sallan kirjaston vahvuus on se, että pienessä kunnassa on vähemmän harrastusmahdollisuuksia, jolloin kirjaston merkitys korostuu.
“Täällä tapahtuu paljon, mutta ei päällekkäin muiden tapahtumien kanssa, kuten isossa kaupungissa. Yritämme aina koordinoida kirjaston tapahtumat kunnan muiden tapahtumien kanssa”, Seppälä kertoo
“Täällä on tietty ydinporukka, joka käy kaikissaa tapahtumissa.”
Sallassa kirjaston työntekijät tuntevat asiakkaat poikkeuksellisen hyvin.
“Tiedämme heidän nimensä, vaivansa, serkut ja muut sukulaiset. Saamme kuulla paljon elämäntarinoita.”
Tietoa harrastajille
Sallassa on muutakin kuin kirjasto. On laskettelua hiihtokeskuksessa, hiihtoa ja salibandya. Kunnassa on myös kitarakerho.
Harrastajat etsivät kirjastosta ohjeita. Osa asiakkaista on kiinnostunut vain jostain tietystä asiasta. Kun kirjaston työntekijät haistavat mahdollisen asiakkaan, he ryhtyvät hommiin.
“Meillä käy hyvinvoinnista kiinnostuneita asiakkaita, jotka lainaavat vain kahvakuulia. On pari asiakasta, jotka käyvät vain maksamassa laskunsa. Pleikkapojat vain hengailevat ja haluavat jutella. Yritämme jujuttaa heitä kirjojen pariin. Yksi poika kävi aiemmin pelaamassa vain pleikkaria, mutta saimme hänet lukukerhoon, joka kokoontuu joka maanantai.” Salla Pulkkanen sanoo.
Yksi käyttäjäryhmä ovat kullankaivajat, jotka käyvät kirjastossa etsimässä tiedonhippusia. Kansalaisopiston kursseja järjestetään kirjaston tiloissa. Tarjontaa on paljon monenlaisille käyttäjille.
Miten Sallassa on onnistuttu luomaan fiilis, että kirjasto on kuntalaisten oma paikka?
“Kahvitarjoilu toimii aina. Yksi sellainen toi uuden papan kirjastoon. Hänellä oli viimeksi 1960-luvulla kirjastokortti. Kahvitarjoilujen ja juttelun myötä teimme hänelle uuden kortin”, Suvi Seppälä kertoo.
Tiski purettiin
Sallan kirjasto ei ollut aina helposti lähestyttävä.
“Ennen oli iso tiski oven edessä. Oli ahdistavaa, kun joku katsoi asiakasta suoraan päin, kun hän käveli sisään. Olimme silloin virastomainen laitos”, Seppälä kertoo.
Tiski purettiin yli viisi vuotta sitten. Nyt kirjastossa on kevyt infopiste, josta voi kysyä ihan mitä vaan.
“Lomakkeita pitää paljon tulostella autojen rekisteröimistä ja muuta”, Seppälä kertoo.
Työntekijät luonnehtivat kirjastoaan avaraksi ja valoisaksi. Rakennus on 1990-luvulta.
“Meidän mielestämme kirjasto on moderni. Erään asiakkaan mukaan tämä näyttää 2000-luvun arkkitehtuurilta. Aula avautuu kuin avoin kirja.”
Kirjastossa on erilaisia suljettavia tiloja, jonne ryhmät voivat mennä rauhassa. Kirjastoon voidaan järjestää hiljaista tilaa.
Mä en kestä
Vuoden kirjastokunta -kisan yleisöäänestyksen voitto sai aikaan yllättäviä tunteita.
Palkinto luovutettiin Helsingin kirjamessuilla. Palkintoa tuli Sallasta vastaanottamaan koko kirjaston väki, eli neljä työntekijää. Porukan hyvä meininki huomattiin heti.
“Välillä mietimme, että olemmeko liiankin rempseitä. Keskustellaan suoraan. Kaikille se tuntuu sopivan. Kaikki ovat erittäin sanavalmiita.”
Ensimmäinen reaktio palkinnon saamiseen oli voimakas.
“Mä en kestä. Puna nousi kasvoille”, Seppälä muistelee.
“Meistä otettiin kuva, jossa näkyy aito tunne. Meillä oli itku silmässä.”
Seppälä kertoo, että kisan jälkeen oli hirveä itsekritiikin paikka.
“Muistinko hymyillä tuolle mummolle. Muistinko palvella asiakasta hyvin. Mulle tuli henkinen krapula.”
Kunnassa järjestettiin voittajille juhlat. Paikalliseen mediaan annettiin haastatteluja. Kaiken pyörityksen jälkeen fiilikset ovat jääneet positiivisen puolelle.
“On ollut tosi piristävä juttu meille kaikille. Vaikka olikin tunnemylläkkä”, Salla Pulkkanen kertoo.
Suvi Seppälän haluaa kannustaa muita kirjastoja osallistumaan vuoden kirjastokunta -kisaan.
“En stressannut hakemuksesta liikaa. Annoin vaan palaa, kerroin mitä kaikkea olemme tehneet. Ajatus oli, että onpahan ainakin haettu.”
