Podcastia kirjastossa

Lahdessa Ääniä kirjastosta -podcastia tekee kymmenkunta kirjaston työntekijää.

Podcastin nimi viittaa monipuolisuuteen. -	Ääni viittaa siihen, että meitä on monia ääniä, ja kirjastosta saa kuulua ääniä, nimen keksinyt Riikka Junttila sanoo.
Podcastin nimi viittaa monipuolisuuteen. - Ääni viittaa siihen, että meitä on monia ääniä, ja kirjastosta saa kuulua ääniä, nimen keksinyt Riikka Junttila sanoo.

Alussa olivat vesi, kannu ja mikki. 

Kun Lahden kaupunginkirjasto alkoi tehdä Ääniä kirjastosta -podcastia reilut pari vuotta sitten, äänitysympäristö oli erikoinen. 

Jaksot äänitettiin kaikuvassa neuvotteluhuoneessa. Vanhoja mikkitelineitä tuettiin täydellä vesikannulla. Pöytää ei voinut heiluttaa, jotta vesikannu ei kaatuisi. 

Podcastit ovat netissä julkaistavia äänitallenteita. Ne ovat kasvattaneet suosiotaan viime vuosina. Lahden kaupunginkirjasto oli suomalaisista kirjastoista ensimmäinen, joka ryhtyi tekemään omaa podcastia. 

Ääniä kirjastosta -podcastilla tuodaan kirjaston aineistoa ja sisältöä esiin uudella tavalla. Usein kirjasto on netissä esillä vain kuvien ja tekstien kautta. Lahdessa mukaan haluttiin myös ääni. 

Parhaat ideat 

Ensimmäinen jakso ilmestyi loppuvuodesta 2017 ja käsitteli seuraavan kevään uutuuskirjoja. Idea oli lähtöisin musiikkiosaston kirjastonhoitajalta. Esimies toivoi, että podcast käsittelisi musiikin sijaan koko kirjastoa. 

Podcastin aiheet syntyvät siellä, missä parhaat ideat tulevat. 

”Kahvipöydässä meillä nämä ideat lentelevät”, informaatikko Riikka Junttila sanoo. 

Junttila on yksi podcastin vakioäänistä. Tekijöitä on yhteensä kymmenkunta. 

Nykyään jaksot äänitetään musiikkiosaston perukoilla studiossa, jota käytetään silloin, kun se ei ole varattu asiakkaille. Studioon kannetaan osaston puolelta pöytä ja tuolit. Molemmille puhujille on omat mikrofonit. Mediaohjaaja Henri Rättäri huolehtii tallentamisesta. 

”Aika kevyellä kalustolla teemme tätä”, Henri Rättäri sanoo. 

Huumori tärkeää 

Suuri osa yli 50 jaksosta käsittelee tavalla tai toisella aineistovinkkausta, mutta sen lisäksi on myös haastatteluja ja informatiivista sisältöä. 

”Äänitimme meidän käyttösääntömme. Lisäksi äänitin joskus vähän niin kuin kuunnelman meidän lehtisalista”, Rättäri kertoo. 

Kärryn kolinat, tölkin sihautukset ja muut salista kantautuvat äänet luovat luontodokumenttikatsauksen lehtisalin ilmatilaan. 

Podcastia on tehty huumorilla ja omaa persoonaa peliin laittaen. Riikka Junttila arvelee, että se on yksi syy siihen, miksi podcastia on jaksettu tehdä. 

”En usko, että tämä eläisi enää, jos tätä olisi tehty kauhean vakavasti ja kovilla vaatimuksilla”, hän sanoo. 

Kannan ottamista 

Podcastin jaksoissa on käsitelty esimerkiksi feminismiä ja ilmastonmuutosta. Kirjastoihin usein liitetty riippumattomuus ja kantaa ottamattomuus ovat väistyneet. Feminismissä on kyse tasa-arvosta, jota kirjastokin tukee. Ilmastonmuutosjaksossa haastateltiin kahta nuorta ilmastoaktiivia. Se oli yhteiskunnallisen vuoropuhelun mahdollistamista. 

”Me olemme itse kauhean avoimia. Meille mahtuu kirjallisuutta laidasta laitaan, ja meillä käy ihmisiä laidasta laitaan”, Junttila sanoo. 

Mistään harrastelutoiminnasta ei ole kyse. Jokaiseen jaksoon valmistaudutaan ja julkaisurytmi on pysynyt säännöllisenä. Uusi jakso ilmestyy kahden viikon välein. 

Alkuun jaksot käsikirjoitettiin, mutta kun hommassa on kehittynyt, tyylikin on mennyt enemmän jutustelevaan suuntaan. Rakenne ja draaman kaari ovat kuitenkin edelleen mietittynä. 

Rättäri hoitaa podcastien teknisen puolen. Hän äänittää, editoi ja saattaa jaksot julkaisuvalmiuteen. Aluksi jaksot julkaistiin SoundCloud-nimisessä verkkosivustossa. Kuluvan vuoden alusta lähtien ne ovat löytyneet myös Spotifysta. SoundCloudissa kuuntelukertoja on jo lähes 10 000. 

Mölkkyä nauhalle 

Se, kuinka paljon perehtyneisyyttä jakso vaatii, riippuu aiheesta. Kun aihe on jo valmiiksi hallussa, pääsee helpommalla. Välillä käy niin, että ehdottaa aihetta, josta ei kauheasti tiedä. Silloin pitää ensin ottaa aineisto haltuun, ennen kuin voi mennä studioon juttelemaan. 

Aiheita on käsitelty todella laajasti. 

”Niissä näkyy meidän monipuolisuutemme työntekijöinä ja henkilöinä. Meillä on ollut punaisena lankana se, että laitetaan koppiin kaksi henkilöä, joilla on yhteinen intohimo tai genre tai sitten haettu keskustelua ristiriitojen kautta”, Junttila kertoo. 

Keskustelut käsittelevät enimmäkseen kirjoja, mutta myös sarjakuvat, lautapelit ja konsolipelit ovat olleet aiheina. Lainattavia pihapelejä käsittelevä jakso äänitettiin ulkona. Jakson aikana kirjastonhoitajat pelasivat mölkkyä. 

Koulutusta asiakkaille? 

Työntekijöiden kiinnostuksen kohteet näkyvät podcastin aihevalinnoissa. Koska työajalla ei ehdi ottaa sisältöjä haltuun, keskustelut koskevat aiheita, joihin ammattilainen käyttää aikaa vapaalla. 

”Jos saisi laajemmin käyttää työaikaa, aihevalinnat olisivat monipuolisempia. Harrastukset paistavat läpi, ja onhan se selkeää, että kovin pienessä kirjastossa tätä ei pystyisi tekemään. Meidän vahvuutemme on se, että on näin iso talo ja paljon ihmisiä tekemässä”, Junttila arvioi. 

Tulevaisuudessa podcastin teko jatkuu. Erilaisten medioiden rooli kasvanee tulevaisuudessa myös kirjastossa. Jo nyt kirjaston rooli on laajentunut pelkästä lukemisesta mediakasvatukseen. 

Esimerkiksi ikäihmisten digineuvonta on koko ajan suuremmassa roolissa. Podcastien suosio näkyy puolestaan siinä, että on pohdittu, pitäisikö alkaa järjestää podcast-koulutuksia kirjastojen henkilökunnan lisäksi myös asiakkaille. 

Fakta: Muita kirjastoja tekemässä podcastia 

  • Helmet-kirjaston Kirjaveivi-podcast avaa kirjaston tarjoamia palveluja. 
  • Kirjan taajuudella on Kirjasammon ja Kirjastokaistan podcast, joka tarttuu kirjallisuuden ilmiöihin. 
  • Sielujen apteekki on Tampereen kaupunginkirjaston kulttuuripodcast. 
  • Lohikäärmeradio on Jyväskylän kaupunginkirjaston fantasiakirjallisuutta käsittelevä podcast. 
  • Turun pääkirjaston podcast Radio Rotunda käsittelee lukemista ja kirjoja.