Populismi lietsoo kriisejä

Professori Juha Herkman haluaa, että vapaa media, oikeuslaitos ja kirjastot pitävät populismin kurissa.

Populismi tuntuu lisääntyvän. Natsilippuja on liehunut Helsingissäkin. Mitä kansalaisten pitäisi tietää populismista?

Helsingin yliopiston viestintätieteiden professori Juha Herkman on oikea henkilö vastaamaan kysymyksiin. Häneltä on juuri ilmestynyt kansantajuiseksi tarkoitettu akateeminen oppikirja Populismin aika.

Herkman on tutkinut populismia pitkään. Perussuomalaisten suuri vaalivoitto vuoden 2011 eduskuntavaaleissa antoi kimmoketta lisätutkimuksiin.

”Jos katsoo maailman menoa, ei voi sanoa, että ajankohta olisi huono. Ajan hermolla ollaan”, Herkman sanoo.

Populistit omivat kansan

Lähes kaikki poliitikot käyttävät ainakin jossain vaiheessa populistisia keinoja. Populismi myös kuuluu demokratiaan. Totalitaarisissa yhteiskunnissa ei populismia oikeastaan voi olla, sanoo Herkman.

Herkman kirjoittaa muun muassa agraaripopulismista ja autoritaarisesta populismista.

Agraaripopulismi saattaa tuntua suomalaisista tutulta, puhuihan Suomen Maaseudun Puolueen Veikko Vennamo unohdetusta kansasta jo vuosikymmeniä sitten. Samanlaista maataloudesta kumpuavaa populismia syntyi jo 1870-luvun tsaarinajan Venäjällä ja myöhemmin Yhdysvalloissa.

”Donald Trumpin menestys presidentinvaaleissa 2016 oli jatkoa amerikkalaiselle agraaripopulismin perinteelle”, Herkman kirjoittaa uudessa kirjassaan.

Autoritaarista populismia oli esimerkiksi Margaret Thatcherin Britanniassa ja 1920- ja 30-lukujen Italiassa ja Saksassa.

Herkman erittelee ilmiön kameleonttimaisia piirteitä.

”Populismin keskeisessä roolissa on vastakkainasettelu. Yleensä muodostetaan ”me”, joka samaistetaan kansaan (populus) ja vedotaan siihen, että ”me” edustaa kansaa kokonaisuutena. Todetaan, että meidät on unohdettu ja hylätty. Asetutaan vastaan eliittiä, joka voi olla taloudellinen tai poliittinen. Usein kuvioon kuuluu myös, että suljetaan jotkut ryhmät ulos, kuten esimerkiksi maahanmuuttajat tai seksuaalivähemmistöt.”

Populismissa on kyse poliittisen identiteetin rakentamisesta, uuden liikkeen käynnistämisestä ja levittämisestä, Herkman sanoo.

”Populismi ei niinkään ole aate. Populismi voi käyttää monenlaisia ideologioita ja aatteita, ja sen voimavara onkin, että se yhdistelee jopa päinvastaisia näkemyksiä.”

”Myös tunteisiin vetoaminen on tyypillistä populismille. Aina jos on kyse identiteeteistä, on kysymys myös tunteista.”

Tunteista puhumisen avulla populistit saavat kuulijoissa aikaan tunneperäistä samaistumista.

”Poliittisten liikkeiden alkaessa on vahva tarve oman identiteetin rakentamiseen ja erottautumiseen muista. Puhe voi olla hyvinkin kovaa ja voimakasta."

Populaaristi suomeksi

Helsingin yliopistossa työskentelevä tutkija Herkman haluaa akateemisen julkaisemisen lisäksi kirjoittaa tietokirjallisuutta myös tavallisille lukijoille ja suomen kielellä.

”Suomen kielen pitäminen elävänä myös akateemisessa mielessä on tärkeää.”

Tiedemaailma kannustaa englannin kielellä julkaisemiseen, mutta suuntaus on ehkä muuttumassa.  Iso-Britanniassa on tutkimuksen tärkeäksi arviointikriteeriksi noussut yhteiskunnallinen vaikuttaminen, kertoo Herkman.

Vaikka Herkman haluaakin olla työllään yhteiskunnallinen vaikuttaja, somessa hän on passiivinen.

Some sopii hyvin populistiseen logiikkaan. Somessa eletään huomiotaloudessa ja yhteyttä tavoitellaan voimakkain keinoin ja kärjistyksin.

”Somessa pystyy tekemään hyvinkin tarkkaan kohdennettua poliittista viestintää ja vahvistamaan kuplissa näkemyksiä, jotka asettuvat toisiaan vastaan. Tämä viestintäympäristön muutos on varmasti tärkeä tekijä populismin tämän hetkiselle menestykselle.” 

Populismin maaperää

Populismi nousee erityisesti silloin, kun yhteiskunnassa tapahtuu suuria muutoksia, jotka hämmentävät ihmisiä tai jättävät heidät entistä heikompaan asemaan.

Yhdistäviä tekijöitä populismin lisääntymiselle ovat muun muassa globalisaatiokehitys, rakennemuutokset työmarkkinoilla, digitalisaatio ja kansainvälinen muuttoliike.

Ilmiö ei kaihda pohjoismaisia, demokraattisia hyvinvointivaltioitakaan.

”Tarvitaan jokin kriisi. Useimmiten populistit haluavat väittää, että politiikka on kriisissä, erityisesti puoluepolitiikka. Populistit myös itse korostavat kriisejä. Se on keskeinen tapa tehdä itselle tilaa ja tilausta. Yritetään saada aikaiseksi kriisitunnelmaa.”

”Median osuuttakin voi miettiä. Tutkijat puhuvatkin mediapopulismista. Euroopassa ja Pohjoismaissa oli pitkään rauhallinen, puoluepoliittisesti vakiintunut tilanne. Se ehkä kyllästyttää, ja mediakin alkaa suhtautua kriittisesti politiikkaan.”

Herkman veikkaa, että Suomen populistit haluavat kevään 2019 vaaleista maahanmuuttovaalit.

Pitääkö olla huolissaan?

 Herkman ei ole suomalaisesta yhteiskunnasta huolissaan. Meillä on vahvoja voimia populismia vastaan. Kansalaiset itse voivat torjua ilmiötä. Mutta herkkyyttä tarvitaan, niin kansalaisilta kuin medialta.

”Populismi voi johtaa vallan keskittymiseen, yksinvaltaisuuteen ja autoritaarisiin vallan muotoihin, jolloin se on uhka demokratialle. Jos populismi pysyy hallinnassa, se voi toimia herättelijänä, demokratian uudistajana ja poliittisen järjestelmän virkistäjänä.”

Populismin hallitsematonta kasvua hillitsevät oikeuslaitos, vapaa media ja osin perustuslaki.

”Englanninkielessä puhutaan ´checks and balances´ -järjestelmästä, jossa mm. toimeenpano- ja lainsäädäntövaltaa on rajoitettu niin, ettei yksikään taho voi käyttää rajoituksetonta valtaa.”

”Mutta nythän on nähty Unkarissa, Puolassa ja Yhdysvalloissa kuinka populistiset toimijat valtaan päästyään lähtevät taistelemaan näitä instituutioita vastaan ja yrittävät purkaa perustuslain tuomia oikeuksia tai sellaisia rakenteita, jotka voisivat olla heitä kohtaan kriittisiä. Samoin arvostellaan mediaa, joka kritisoi populisteja.”

”Jos tällainen kehitys etenee, ei enää puhuta kansanvallasta vaan yksinvallasta.”

Kirjastokin voi torjua populismia. Herkmanin mukaan kirjastolla on ollut tärkeä rooli hyvinvointiyhteiskunnan osana, kulttuurisen tasa-arvon toteuttajana.

”Politiikassa tänä päivänä tärkeä asetelma on metropolia-alueet vastaan maakunnat.”

”Kirjastolaitos on joka paikassa läsnä. Näen sen tasaavana mekanismina polarisaatiokehityksessä. Kirjasto voi olla kuin Yleisradio ja tarjota julkista tilaa. Kirjasto on myös osa julkisesta tilasta käytävää kamppailua. Se on kiinnostavaa.”

Kuka

  • professori Juha Herkman
  • Useita oppikirjoja ja artikkeleita muun muassa mediatutkimuksesta.
  • Pohjoismainen populismi mediassa -tutkimushankeessa 2013-18.
  • Populismin aika, 2019.
  • Viimeisin kaunokirja: Morten A. Strøksnesin Merikirja. Kesken: George Saunders: Lincoln bardossa.
  • Harrastukset: perhokalastus ja urheilu