Säilytä yksityisyys verkossa

Tutkija Esa Sirkkusen mielestä vaarana on, että muutumme verkon louhijoiden raaka-aineeksi.

Digitaaliset palvelut ovat arkea puhelimissa ja digi vyöryy kiihtyvällä vauhdilla kaikkiin kodin laitteisiin ja esimerkiksi autoihin. Onko digitaalisissa palveluissa hinta, jonka maksamme ehkä tietämättämme?

Moni tietää jo, että digitaaliset palvelut uhkaavat yksityisyyttämme. Myös demokratia voi vaarantua. Ylikansalliset yritykset imuroivat tietoja meistä. Poliittiset päättäjät heräilevät ison datan ja isojen eettisten kysymysten kohdalla hitaasti.

Emme tiedä, mitä kerätään

”Koko digitaalinen ympäristö on muuttunut siten, että se käyttää hyväkseen meistä koottua dataa. Emme ole välttämättä koskaan selvillä siitä, mitä asioita meistä kerätään”, sanoo Tampereen yliopiston tutkija Esa Sirkkunen, joka on tutkinut yksityisyyttä ja anonymiteettiä.

Yksityisyyden suoja on Suomen perustuslain suojaama etu. Muissakin laeissa käsitellään yksityisyyden suojaa. Lakien säätämisen jälkeen maailma on kuitenkin muuttunut nopeasti.

Laitteet keräävät meistä tietoa kaupalliseen käyttöön. Tietojen avulla muokataan sitä, mitä näemme laitteessa seuraavan kerran. On syntynyt merkittävä tapa käyttää tietoa ilman että ihmisiltä on kysytty, haluavatko he rajoittaa tietojensa käyttöä.

Sananvapaus on uudella tavalla uhattuna. Sirkkunen pohtii, onko meillä pian enää yhteistä mediajulkisuutta. Nyt vaikutetaan käyttäjätietojen profiloinnin avulla ja suunnataan sisältöä vaikkapa epävarmoille äänestäjille. Näin pystytään uudella tavalla piilovaikuttamaan ja manipuloimaan ihmisiä.

”Kun kaupallisesti kerätty tieto joutuu poliittisen vaikuttamisen käyttöön, syntyy uudenlaisia ongelmia”, Sirkkunen sanoo.

Ihmiset välittävät yksityisyydestään

Kaikki ovat kuulleet kauhukuvia digitaalisesta tulevaisuudesta. Jotta ne eivät toteutuisi, yksityisyydestä ja tiedon keruun ja valvonnan varjopuolista on puhuttava.

”Kiinassa on kansalaisista kerätyn tiedon käyttö viety niin pitkälle, että siellä annetaan kansalaispisteitä. Ihmisten toiminnasta, sosiaalisista suhteista ja kansalaiskunnosta kerätty data alkaa vaikuttaa siihen, minne saat matkustaa, minkälaisilla ehdoilla saat pankista lainaa tai minkälaisiin kouluihin lapsesi pääsevät”, Sirkkunen sanoo.

Esa Sirkkusen mielestä pitäisi puhua enemmän sosiaalisista seurauksista, joita tietojen keruulla, seurannalla ja valvonnalla on.

”Haluan puhua edelleen yksityisyydestä perusoikeutena. Palvelujen kehittäjien pitää ajatella, kuinka hyvin ja läpinäkyvästi kerrotaan, minkälaista dataa kerätään ja mihin sitä käytetään.”

Yksityisyydestä on erilaisia, tavoitteiltaan ristiriitaisia toiveita ja käsityksiä. Tämä käy ilmi Helsingin Sanomain Säätiön rahoittamasta selvityksestä Yksityisyys ja anonymiteetti, jota Sirkkunen oli tekemässä.

Selvityksestä ja Sitran julkaisemasta tuoreesta kyselytutkimuksesta käy ilmi, että ihmiset välittävät yksityisyydestään.

Enemmistö ei haluaisi luovuttaa henkilöön, arvoihin tai rahankäyttöön liittyviä tietoja millään ehdoilla. Paikkatietoja tai kulutukseen liittyviä tietoja voitaisiin luovuttaa, jos niistä maksettaisiin.

Ihmiset haluavat hallinnoida omia tietojaan ja toivovat viranomaisilta nykyistä vahvempaa säätelyä.

Reilu digi?  

Ongelma on se, että aina meiltä ei ole kysytty lupaa tai vaihtoehtoja ei ole tarjolla. Datan kerääminen ja hyödyntäminen on hiipinyt kuin varkain digitaalisten palvelujen myötä. Tiedonkeruu, kerääjän velvollisuudet, tietojen säilyttäminen ja poistaminen ovat harmaata aluetta.

EU:n tietosuojaa koskevat GDPR-säädökset ovat lisänneet tietoisuutta käyttäjätiedoista, mutta paljon olisi vielä tehtävää niin Euroopan tasolla kuin maailman mittakaavassa.  

Sirkkunen mainitsee yhtenä esimerkkinä leiman tai tunnuksen, jonka avulla ihminen voi arvioida, onko digitaalinen palvelu luotettava tai ei.  Sitran kyselyssä esitetty Reilun kaupan merkkiä vastaava tunnus sai myös kannatusta kaikissa maissa.

Enemmistö jättää käyttöehdot lukematta tai lukee ne joskus, ja keskimäärin vain kolmannes kokee edes ymmärtävänsä käyttöehdot.

Sirkkunen ei haluaisi jättää liikaa vastuuta yksittäisille ihmisille.

”Helposti yksityisyydestä keskusteltaessa ajaudutaan siihen, että se on pelkästään käyttäjien asia. Että käyttäjiä pitää kouluttaa enemmän ja että heidän pitää lukea ja vielä ymmärtää ne monimutkaiset sopimusehdot, joita juristitkaan ei välttämättä osaa lukea.”

”Ihmiset voivat vaikuttaa seurantaan omalla käytöksellään tiettyyn rajaan asti. Mutta sille emme voi mitään, että on vain muutamia isoja palveluja, joita kaikki käyttävät, kuten Google, Facebook, Amazon, Microsoft ja Apple, ja että ne ovat sulkeutuneisuudessaan ongelmallisia datankäytön kontrollin kannalta. Näille pitäisi olla vastavoimaa, vähintään EU-tason vaikuttavuutta. GDPR-direktiivin myötä on alkanutkin tapahtua, jätit ovat joutuneet muutamaan tapojaan ja joutuneet vastaamaan toiminnastaan, mikä on mielestäni oikein hyvä merkki.”

Vaikka erilaiset tietojen suojaamiseen liittyvät kikat ja konstit eivät ratkaise isoja rakenteellisia ongelmia, pitää niistäkin tiedottaa.

Sirkkunen mainitsee suojauskeinoista esimerkiksi vaihtoehtoselaimet kuten DuckDuckGo ja sen lisäksi niin sanotun vpn-suojauksen, joka poistaa näkyvistä netin käyttäjän tietokoneen osoitteen.

”Ostotilanteessa verkossa voi käyttää selaimen incognito-tilaa, jolloin algoritmien tekemä hinnan pumppaaminen ylöspäin on vaikeampaa. Nythän monet alustat ottavat huomioon tulotasosi ja räätälöivät hinnan sen mukaan tai jos tilaus tulee vaikkapa Apple-puhelimella, hintaan voi tulla hiukan Apple-lisää.”

Enemmän avoimuutta

Lainsäädäntö tulee jälkijunassa, mutta tulee kuitenkin. Sirkkunen pitää uutta verkkoviestintälakia kohtuullisena kompromissina, sillä se mahdollistaa edes jonkinlaisen valtiollisen verkkovalvonnan läpinäkyvyyden. Vastaavaa tarvittaisiin maailmallakin.

Mediakasvatus ja ihmisten tietoisuuden lisääminen on tärkeää. Tässä työssä kirjastotkin voivat olla mukana.

Brittiläinen mediatutkija Nick Couldry on äskettäin arvioinut, että meillä on aikaa korkeintaan kymmenen vuotta muuttaa kehityksen suuntaa. Jos emme tee mitään, muutumme vähitellen raaka-aineeksi, jota verkon alustat louhivat ja hyödyntävät eri tarkoituksiin, kertoo Sirkkunen.

”Vaikka kaikkein dystooppisimpia näkymiä ei uskoisikaan, kyllä tässä jonkinlainen aikaikkuna on.”

Virtuaalitodellisuus tuo omat eettiset kysymyksensä. Tulevaisuudessa ihmisen voi olla vaikeaa erottaa, mistä lähteistä eri näkymät ovat peräisin, ovatko näkymät tehtyä vai todellisuutta.

Syksyllä Sirkkunen tutkii sosiaalisen median palveluiden säätelyä ja sananvapautta. Tekoälyn käyttöön ollaan kehittämässä eettistä ja läpinäkyvää kansainvälistä standardia, myös suomalaiset ovat mukana tässä työssä.

Avoimuuden ja oikeuksien eteen täytyy tehdä työtä.

Näin suojelet tietojasi

  • Käytä DuckDuckGo-selainta tai oman selaimesi incognito-tilaa.
  • Hanki vpn-yhteys netin käyttöä varten. Palvelua tarjoaa muun muassa suomalainen F-Secure.
  • Sisältösekaannuksen selviytymisopas (mediakasvatusta vaikuttamisyrityksistä):
  • https://sisaltosekaannus.fi/