Säntillisesti omissa käsissä

Kirjailija Annamari Marttinen ei kärsi käynnistymisvaikeuksista, sillä kirjoittaminen itsessään on niin kallisarvoista.

Annamari Marttinen ei koskaan patista itseään kirjoittamaan. Kirjoittamiselle varattu aika on itsessään niin kallisarvoista, ettei hänelle tulisi mieleenkään tuhlata sitä.

”Luonteeni on sellainen, että vaadin itseltäni tosi paljon”, hän kuvailee. ”Jos varaisin kirjoittamiselle viikon tai kaksi aikaa enkä käyttäisi sitä hyväkseni, minulle tulisi huono fiilis itsestäni.”

Pakkomielteisesti Marttinen ei silti työhön suhtaudu. Kun hän työskentelee suomen kielen opettajana, kirjoittaminen saa jäädä. Varsinaiseen kirjoitustyöhön hän käyttää aikaa vain ollessaan lomalla opetuksesta tai silloin, kun voi apurahan ansiosta pitää taukoa päivätyöstään.

”Ei minun aina tarvitse olla jotakin tekemässä. Esimerkiksi lomalla pystyn kyllä aivan hyvin rentoutumaan, vaikken olisi koko ajan saamassa jotain aikaiseksi.”

Aikaiseksi hän on joka tapauksessa saanut. Tammikuussa ilmestyi hänen yhdestoista romaaninsa Häiriömerkintä.

RAKKAAT AAMURUTIINIT. Arkisin Marttinen on varsin säntillinen ihminen. Vaikka kello soi vartin yli kuusi, hän saattaa olla hereillä ja jalkeilla jo ennen herätyskellon ääntä.

Marttinen rakastaa aamurutiinejaan. Ensin hän suuntaa keittiöön ja panee korville kuulokkeet, joista alkaa kuulua viimeisimpänä kesken jäänyt äänikirja. Sitten vuorossa on aina sama aamiainen: marjoilla ja tuoreella ananaksella höystetty kaurapuuro, itse puristettu appelsiinimehu, yksi keitetty kananmuna ja vihreä tee tuoreella sitruunalla sekä litra vettä.

”Olen ruokavalionkin suhteen säntillinen, ja on tiettyjä asioita, joita syön ja en syö”, hän kertoo. ”En ole mikään kulinaristi, vaan kun löydän suosikkini, saatan syödä samaa ruokaa aika useinkin.”

Kun on työhön tarttumisen aika, Marttisella ei ole ongelmia lähteä liikkeelle. Hän ei suunnittele tarinan kulkua etukäteen juuri lainkaan, vaan seuraa sen etenemistä itsekin ihmeissään – ja aina kupillinen vihreää teetä vieressään.

”En voi lainkaan tietää, minne tarina seuraavaksi menee. Esimerkiksi loppuratkaisusta minulla ei ole koskaan mitään käsitystä, vaan tarinaan voi tulla matkan varrella uusia ihmisiä ja teemoja.”

SYVÄÄ ONNEA. Vaikka Marttinen on säntillinen ja tunnollinen, hän ei pidä itseään liian ankarana itseään kohtaan. Päinvastoin: kirjoittaminen itsessään on niin mukavaa hommaa, että se tuntuu palkinnolta.

”Yksi parhaita fiiliksiä on se, kun on hyvä kirjoituspäivä. Siitä tulee niin syvä onnen tunne, että kirjoittaminen antaa tarkoitusta elämään.”

Hyvin sujuneen päivän jälkeen on myös helppo jättää työ illaksi kesken. Kun tietää hoitaneensa asiat perusteellisesti, takaraivossa ei kolkuta syyllinen olo.

Lisäksi kirjoittaminen ei ole pelkkää tietokoneen naputtamista. Samalla Marttinen pääsee ikään kuin matkalle uusiin maailmoihin ja perehtymään uusiin asioihin ja aiheisiin.

”Parasta on se vapauden tunne, kun voi kirjoittaa miten haluaa ja mistä haluaa. Kaikki on omissa käsissä.”

Marttisen vinkki: Kirjoittaminen tulee kirjoittamalla, eli tärkeintä on alkaa kirjoittaa. Kannattaa muistaa rohkeus: älä rajoita itseäsi vaan anna kaiken tulla, sillä aina voi muokkailla jälkikäteen.