Sometyöstä pitää saada palkkaa

Kirjastolehden teemana on palkka.

Henriika Tulivirta asuu Helsingissä ja on töissä kotikaupunkinsa kirjastossa. Kun Tulivirta lähtee töistä kotiin, hän tekee asioita, jotka ovat hänelle rakkaita. Hän auttaa viittätuhatta Twitter-seuraajaansa löytämään uutta luettavaa. Hän kertoo kirjaston palveluista ja markkinoi kirjastoa oman persoonansa kautta. Instagramissaan hän järjestää kirjaesittelyjä ja -arvontoja. Ennen kaikkea hän tuo somessa kasvot helsinkiläiselle kirjastolle.

Myös Helsingin kaupunki pitää Tulivirran vapaa-ajan harrastuksesta. Esimerkiksi Vuoden kirjastokunta-kisan hakemuksessa Helsinki esitteli yhtenä perusteluna sen, että kaupungista löytyy juuri Henriikan kaltaisia ammattilaisia, jotka osaavat tehdä uudenlaista kirjastotyötä somessa.

Kyse on työstä, tai pikemminkin vapaaehtoistyöstä, jota monet kirjastoammattilaiset tekevät omissa sosiaalisen median kanavissaan. Heille ei makseta siitä palkkaa. Tähän pitää saada muutos.

Kaupunkien ja kuntien on ymmärrettävä, että somessa tehty kirjastotyö on yhtä arvokasta kuin kirjastossa kasvokkain asiakkaiden kanssa tehtävä työ. Usein somessa tavoitetaan niitäkin ihmisiä, joita fyysisessä tilassa ei tavoiteta.

Ympäri Suomea kirjastoissa mietitään, miten nuoret tavoitettaisiin nykyistä paremmin. Missä he ovat? Tietenkin somessa. Kun kirjaston ammattilaisten sometyö aletaan laskea oikeaksi työksi, alamme nähdä vaikutuksen myös kirjaston tiloissa. Uudet ihmiset tulevat uusimaan kirjastokorttejaan.

Katso lisää Henriika Tulivirran työstä vlogistamme Kirjastoseuran Facebook-sivulta.