Tarvitsemme vihreän kirjaston

Ympäristötietoisuus nousi kirjastoissa pinnalle 1990-luvulla, jolloin toitotettiin asioiden olevan hyvin. Sanottiin, että kirjastot ovat ympäristöystävällisiä ja kierrättävät roskansa, ne eivät käytä vaarallisia raaka-aineita eivätkä tuota myrkyllisiä jätteitä. Iskulauseita toistettiin, kunnes kukaan ei enää vaivautunut tarkistamaan väitteiden todenperäisyyttä.

Kirjastot todella olivat aikoinaan ympäristöystävällisiä. Kirjastossa työskennelleen isoäidin aikoihin kirjoja ei päällystetty muovilla, eikä bestsellereitä poistettu muutaman lainakerran jälkeen. Isoäiti käytti mustekynää ja vaihtoi sitä luultavasti yhtä usein kuin nykykirjasto vaihtaa tietokoneensa.

Isoäiti teki myös luokitusjärjestelmän, joka ei kuitenkaan lisää ympäristötietoisuutta. Sen mukaan kaikki ympäristöä käsittelevä aineisto piti piilottaa eri puolille kokoelmaa, sillä onhan ekorakentaminen ja -viljely aivan eri asioita, eikä niitä tule sekoittaa ilmastonmuutokseen tai vihreään arkkitehtuuriin. Luokitusjärjestelmä on myös jotakuinkin ainoa isoäidin käytänne, josta emme ole luopuneet.

 

Kirjastot väittävät olevansa ympäristöystävällisiä, mutta kukaan ei osaa kertoa, miten ympäristötietoinen, vihreä kirjasto eroaisi tavallisesta kirjastosta. Kukaan ole miettinyt vihreän kirjaston kriteereitä, ei meillä eikä muualla. Tavallisesti kriteeriksi ehdotetaan, että vihreä kirjasto on vihreä rakennus… ja näin kirjaston ympäristötietoisuus on sidottu rakennukseen. Harvemmin kuulee puhuttavan ympäristötietoisesta kokoelmasta tai palveluista. 

Kirjastojen pitäisi tarjota pääsy luotettavaan ja merkitykselliseen ympäristötietoon. Viime vuosina maailmalla on havahduttu siihen, ettei keskustelu voi koskea vain rakennuksia, kierrättämistä ja energiansäästöä.

 

Trendi näkyy kansainvälisen kirjastonjärjestön Iflan Green Library -palkinnon voittajissa. Ensimmäisen palkinnon vuonna 2016 sai pieni meksikolainen kylä, jossa asukkaat keräsivät yhdessä poisheitettyä tavaraa ja jätettä rakentaakseen niistä lapsille kirjaston koulun yhteyteen. Tavoitteena oli ympäristöystävällisyyden lisäksi tukea lasten lukemista. Viime vuonna palkinnon voitti saksalainen Bad Oldesloen kirjasto, jossa urbaaniviljelyyn yhdistettiin yhteisöllisyyttä ja makerspace-ajattelua.

IFLA Green Library Awardia on hakenut lähes sata kirjastoa eri puolita maailmaa. Hienoa ympäristötyötä tehdään paljon: Filippiineillä ja Afrikassa istutetaan puita. Filippiineillä idea on, että myöhästymismaksun voi kuitata istuttamalla puun. Keniassa lapsille kasvatetaan lukuvarjoa ja hedelmiä. Kiinassa rakennetaan upeita ekokirjastoja. Ukrainassa valistetaan ihmisiä siitä, ettei jätteitä voi jättää kaduille röykkiöittäin.

Olisi hienoa, jos saisimme kilpailuehdotuksen myös Suomesta, sillä kai meilläkin tehdään hyvää ympäristötyötä.

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjastonjohtaja ja puheenjohtaja komiteassa, joka myöntää Iflan Green Library -palkinnon.