Terapiaa kirjastosta

Masennuksen aikana kirjoista tuli tärkeä oljenkorsi Kaisalle. Kirjallisuusterapiaa järjestetään useimmiten ryhmille.

Kaisa kärsi pitkittyneestä alakuloisuudesta ja masennuksesta.

”Koin suorituspaineita ja riittämättömyyden tunnetta”, hän kertoo.

Kaisa sai apua psykoterapiasta. Sen ohella hän alkoi hyödyntää kirjallisuusterapiaa.

Kaisa kertoo saaneensa apua psykoterapeutti Maaret Kallion Lujasti lempeä -teoksesta. Kirjan vinkit helpottivat ahdistusta, alakuloa ja riittämättömyyden tunnetta.

Kaisa purki pahaa oloaan lukemisen ohella myös kirjoittamalla. Kirjat antoivat masentuneelle oivalluksia.

”Ajattelutapani laajentui. Kirjallisuus on kaveri, jota ei kuule tai näe mutta joka koskettaa.” 

Tunteille sanoja 

Kirjallisuusterapiaa järjestetään useimmiten ryhmille. Omia ryhmiä on esimerkiksi masentuneille, sairaille, vanhuksille ja vangeille. Kirjallisuusterapiaan voidaan yhdistää esimerkiksi joogaa tai tanssiterapiaa.

Psykoterapeutti Silja Mäki kertoo käyttävänsä kirjallisuusterapiaa niiden asiakkaiden kanssa, jotka haluavat sitä kokeilla.

”Osa hakeutuu luokseni juuri kirjallisuusterapian takia. Saatan tarjota asiakkaalle tietyn runon, romaanin, sadun tai myytin, jonka ajattelen auttavan häntä.” 

Mäki kertoo, että tekstin avulla ihminen voi kohdata tunteitaan ja myös antaa sanat tunteilleen. 

Hän itse tutustui kirjallisuusterapiaan reilut kaksikymmentä vuotta sitten.

”Siinä yhdistyi minulle kaksi minulle tärkeää aluetta, kirjallisuus ja psykologia. Lisäksi mukana on kirjoittamisen ulottuvuus. Kiinnostuin heti.”   

Mäki kouluttautui kirjallisuusterapiaohjaajaksi Tampereen yliopiston ja Suomen Kirjallisuusterapiayhdistyksen kurssilla. Nykyään hän on yhdistyksen varapuheenjohtaja. 

Useimmiten asiakkaat kirjoittavat terapiaistunnon aikana lyhyitä tekstejä. Esimerkiksi kirjeet, joita ei välttämättä lähetetä, ovat tehokas väline kohdata menneisyyden ja nykyisyyden henkilöitä. 

Monille asioiden sanoittaminen kirjoittamalla on helpompaa kuin suullisesti. Teksti toimii myös suojana, jonka takana voi olla niin kauan, kunnes on valmis puhumaan asioista suoraan. 

Sadut hoitavat mieltä 

Espoon Entressen kirjaston lastenkirjastonhoitaja Pirkko Ilmanen sai kirjallisuusterapian opinnoista uusia eväitä monikulttuurisen sanataidekerhon ohjaamiseen. 

”Mieleeni jäi erityisesti Katinka Tuiskun kirjoittama ja kuvittama Kuun ja Auringon lapset, joka kertoo koskettavasti menetyksistä ja kohtaamisista. Ne olivat asioita, joita ryhmäni tytöt olivat itse joutuneet kokemaan.” 

Ilmanen kertoo, että kerholaiset hakeutuivat hänen syliinsä kuuntelemaan tarinaa. Aiemmin levottomina oireilleet tytöt rauhoittuivat. 

Ilmasen mielestä esimerkiksi Rose Lagercrantzin kirjoittama ja Ilon Wiklandin kuvittama Pitkä, pitkä matka -kuvakirja sopii erityisesti lapsille, jotka ovat kohdanneet sotaa ja menetyksiä. 

”Teos pohjautuu Wiklandin omiin rankkoihin lapsuuskokemuksiin. Menettämisen teema on vahva, mutta myös selviytyminen ja uuden elämän alku.” 

Lääkettä ahdistukseen 

Kaisa kärsii yhä ajoittain univaikeuksista, joihin hän saa apua erityisesti lasten- ja nuortenkirjoista.

”Nukahtamisen pelkoon ovat auttaneet tutut ja turvalliset kirjat, jotka olen lukenut monta kertaa.” 

Kaisan suosikki on J.K.Rowlingin Harry Potter -sarja.

”Kirjan avulla luon ympärilleni turvallisuuden kehän, joka rauhoittaa.”

Nukahtamista on helpottanut myös Carl-Johan Forssén Ehrlingin Norsu, joka tahtoi nukahtaa

Haruki Murakamin kirjat ovat lievittäneet Kaisan ahdistusta.

”Ne ovat jääneet mieleeni taianomaisen todellisuuden ja fiktion välimaaston takia. Tekstiin on helppoa sukeltaa ja unohtaa itseä ympäröivä todellisuus.” 

Tällä hetkellä Kaisa kokee olevansa aidosti onnellinen. 

”Ehkä kirjallisuuden tuoma viisaus ja rohkeus on opettanut minua olemaan onnellinen omassa räiskyvän tunteikkaassa maailmassani.” 

Kaisan nimi on muutettu.

”Halusin ymmärtää maahanmuuttajatyttöjä”

Pirkko Ilmanen, kuvaaja Ari Haimi Aviador

Espoossa kirjastossa työskentelevä Pirkko Ilmanen kertoo vältelleensä pitkään kirjastoalaa, koska hän koki, ettei puheliaana ja eläväisenä ihmisenä sopisi kirjastoon.

Toisin kävi.

”Vuonna 2001 minut pyydettiin lastenkirjastonhoitajan sijaiseksi”, Ilmanen kertoo uransa alusta. 

Espoon Entressen kirjastossa on huomioitu eritysesti lapset, nuoret ja maahanmuuttajat. Tärkeää on myös erilaisten tapahtumien järjestäminen. 

Maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret ovat löytäneet hyvin Entressen kirjaston.

Ilmanen sai vakinaisen lastenkirjastonhoitajan ja hän ryhtyi ohjaamaan maahanmuuttajatytöille sanataidekerhoa. Heti alussa kävi ilmi, että moni lapsista kaipaa ohjattua toimintaa.

Kerhoon ilmoittautui tyttöjä, jotka olivat syntyneet Ghanassa, Gambiassa, Kosovossa, Pakistanissa, Bangladeshissa ja Saksassa. 

Pian kävi ilmi, että osalla tytöistä oli takanaan kovia aikoja. 

”Joidenkin tyttöjen vanhemmilla oli traumaattisia sotakokemuksia ja myös tytöillä itsellään rakkaiden ihmisten menetyksiä. Pari heistä alkoi takertua minuun. Eräs tytöistä soitti joitakin kertoja minulle kotiin ja pyysi, että saisi kuunnella, miten luen iltasatua omille lapsilleni.” 

Ilmanen ymmärsi, että hän tarvitsi lisää koulutusta voidakseen ymmärtää tyttöjä paremmin. 

Lastenkirjat avuksi 

Ilmanen hakeutui kirjallisuusterapiakoulutukseen. Opinnoista hän sai tukea myös kirjavinkkaukseen. 

”Valitsen vinkattavaksi kirjoja, joissa puhutaan tunteista. Monet lastenkirjat kertovat yksinäisyydestä, jota etenkin kiireisten vanhempien lapsi kokee. Kiusaaminen on myös ajankohtainen aihe, samoin kuin vanhempien avioero. Lastenkirjoissa on kattavasti tarinoita oikeastaan ihan kaikenlaisista elämäntilanteista ja niihin liittyvistä tunteista.” 

Ilmanen on ohjannut lasten ja aikuisten runopajoja. Kokemuksensa innoittamana hän kirjoitti yhdessä Johanna Venhon, Elina Pullin ja Riika Kotkan kanssa Runomatka opas -teoksen, joka ilmestyy elokuussa. 

”Kirja sopii alakoulun opettajien lisäksi äidinkielen opettajille ja kirjoittajaohjaajille. Se sopii myös  kaikenikäisille runojen kirjoittamisesta kiinnostuneille, ja sitä voi käyttää myös kirjallisuusterapeuttisesti. ” 

Fakta 

  • Kirjallisuusterapian juuret ovat Yhdysvalloissa, jossa ensimmäisen maailmansodan veteraaneille järjestettiin lukemista. Alan ensimmäiset julkaisut ilmestyivät 1920-luvulla. 
  • Suomessa kirjallisuusterapia sai alkunsa laitoskirjastojen ja hoitoalan yhteistyöstä 1970-luvulla. Ensimmäisiä kirjallisuusterapiaryhmiä toimi muun muassa Nikkilän sairaalassa ja
  • Lapinlahden sairaalassa, jossa aloitettiin terapeuttinen runoryhmä. 
  • Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys perustettiin vuonna 1981. Yhdistyksen puheenjohtajana toimii psykoterapeutti Jaana Huldén
  • Lisätietoa kirjallisuusterapiasta www.kirjallisuusterapia.net