Teräsmummon kirjabisnes kituu Brasiliassa

Lama koettelee Brasiliaa, joten 71-vuotiaan Bethin kirjakustantamo on vaikeuksissa. Kustantamon perustaminen oli haave, jota Beth nyt katuu.

Aurinko paistaa sisään keittiöön, jossa 71-vuotias Elizabeth Christina de Souza Campos, eli tuttavallisemmin Beth, keittää aamukahvia. Aamiainen koostuu maitokahvista, vaaleasta sämpylästä ja hedelmistä, kuten miljoonilla muilla brasilialaisilla. 

Belo Horizonten kaupungissa asuva Beth saa kohta seurakseen 18-vuotiaan mummokoira Lilan, joka on herännyt aamun tuoksuihin. Lila saa Bethiltä iloisen ja kovaäänisen hyvän huomenen toivotuksen. ”Bom dia, dona Lila!” 

Beth nauraa, silmät menevät viiruiksi ja koko suu leviää hymyyn. Olemus on tyttömäinen ja iästä voisi helposti ottaa ainakin 15 vuotta pois. 

Aamukahvin jälkeen on töiden aika. Bethin omistama kustantamo on pieni, mutta se vaatii paljon työtä. Beth työskentelee yleensä yksin. Kahtena iltapäivänä viikossa työpariksi saapuu nuori apulainen Marcia. Työpäivä voi helposti venähtää iltamyöhään. 

Beth ja Marcia

Kustantamo toimii kodissa, joka on kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa. Toimisto on asunnon toisessa päässä, aivan sisäänkäynnin vieressä. 

Toimiston nurkassa on tietokone. Pöydät ja työtasot ovat täynnä kirjoja ja papereita. Toisesta ikkunasta aukeaa näkymä rauhalliselle kadulle, jonka varrella kasvaa puita. Linnut laulavat ja lämmin ilma tulvii ikkunoista sisään. Asuinseutu on keskiluokkaista ja rauhallista. 

Bethin kirjoittaessa hartiat painuvat hieman kumaraan ja kasvot tuijottavat ruutua herkeämättä. Työ keskeytyy, jos kaasupullojen kaupittelija soittaa summeria. 

Kirjoja ja tanssia 

Bethin rakkaus kirjoihin syttyi lapsena. Hänen isänsä työskenteli ison firman lakimiehenä, mutta aikaa jäi silti myös perheelle. 

”Iltaisin hän luki minulle ja kahdelle pikkusiskolleni. Se oli meistä päivän paras hetki” Beth kertoo. 

Äiti puolestaan piti runoista ja lauloi paljon. Kotona oli runsaasti kirjoja. 

”Olin todella onnekas, että sain elää kirjojen keskellä.”

Lukiossa ollessaan 17-vuotias Beth tutustui kymmenen vuotta vanhempaan Afrânioon. Tytön sydämen sulatti miehen soittotaito. Mies oli pyörinyt Rio de Janeiron muusikkopiireissä yhdessä Tom Jobimin kanssa, joka oli yksi tärkeimmistä bossa novan kehittäjistä. Vuoden päästä tutustumisesta pari meni naimisiin. He saivat kolme poikaa.

Ajan tavan mukaisesti Beth ei hankkinut itselleen ammattia vaan hoiti kotia ja lapsia. Perheenäidin töiden lisäksi hän alkoi valmistaa ruokia ja myydä niitä lähikorttelin asukkaille.

Avioliitto alkoi rakoilla. Bethin mukaan kuvioihin tuli toisia naisia ja alkoholiakin kului liikaa, joten Beth päätti muuttaa São Pauloon vanhimman ja nuorimman poikansa kanssa. 

Haave toteutui 

1990-luvun puolivälissä Beth päätti toteuttaa haaveen, joka hänellä oli ollut pitkään. Hän perusti oman kirjakustantamon, Alis Editoran. Kustantamo julkaisee enimmäkseen lasten ja nuorten kirjoja. 

”Ensimmäinen liiketila, jonka vuokrasin, oli suuri ullakkohuone. Alussa ei ollut omaa puhelinta, joten alakerran yrityksessä työskentelevä tyttö otti puheluni vastaan ja jätti minulle soittopyynnöt”, Beth muistelee. 

Samalla hän toteutti myös toisen haaveensa, kirjan kirjoittamisen. Ensimmäinen kirja A Super Pipa oli menestys, ja jopa opetusministeriö osti sen. 

Brasiliassa ministeriöt ovat tärkeitä kirja-alalla. Jos jokin ministeriö ostaa kirjan, sillä on suuremmat mahdollisuudet menestyä. Silloin kirjakaupat ja kirjastot voivat tilata kirjaa suoraan kustantajalta ilman jakelijan väliintuloa. 

Ilman ministeriöiden tukea kirjaa on hankala myydä. Tärkein myyjä on kirjailija itse, jonka täytyy kiertää kouluissa esittelemässä kirjaansa. Koulut päättävät, ottavatko ne kirjan kokoelmiinsa. 

Beth kirjoitti vielä kaksi muuta teosta sekä näytelmätekstejä. Tällä hetkellä työn alla on kirja suvun vaiheista. 

”Teksti on jo valmiina päässäni, mutta jostain pitäisi löytää aikaa saada se paperille”, Beth harmittelee. Bethin kolme aikuista poikaa asuvat vielä kotona, joten kirjoittamiseen on vaikea saada rauhaa. 

Äiti auttaa, valtio ei 

Beth katuu sitä, että perusti kustantamon. 

”Brasiliassa verot ovat hyvin korkeat. Myös työlainsäädäntö on erittäin suojeleva. Työntekijät vievät yrityksiä jatkuvasti oikeuteen, eikä se ole reilua.” 

Brasilia on keskellä talouskriisiä ja työttömyysaste hipoo ennätyksiä. Sen takia kaikki Bethin lapset asuvat äitinsä luona. Pedro ja Rafael ovat työttömiä ja Fredericon masennus on vienyt työkyvyn. 

Brasiliassa ei tunneta toimeentulo- tai asumistukea, joten perheiden on autettava omiaan. 

Myös kustantamo on saanut kärsiä Brasilian talouskriisistä. Pankki otti haltuun aiemman toimistotilan ja siksi kustantamo on nyt kotona. Ihmiset eivät osta kirjoja ja ministeriötkin ovat nihkeitä kirjahankinnoille. Rahat ovat tiukassa. 

”Joka kuukaudelle täytyy tehdä budjetti, jotta rahat riittävät. Jos tulee ylimääräistä menoa, budjetti menee sekaisin”, Beth sanoo. 

Hän haaveilee muuttavansa maaseudulle. 

”Voisin kasvattaa hedelmiä ja vihanneksia omassa puutarhassa. Haluaisin myös, että poikani onnistuisivat pääsemään kiinni itsenäiseen elämään.”

Elizabeth Christina de Souza Campos