The Open Book

Kokoelma on hyvää luettavaa muun muassa kaikille niille, jotka päättävät omien datavarantojensa lisensoinnista tai valmistelevat järjestelmähankintoja.

Syksyllä 2012 Helsingissä järjestettiin avoin data -konferenssi (http://okfestival.org/), jonka jatkoksi Suomen Lontoon instituutti julkaisi tänä vuonna artikkelikokoelman. Asiantuntija-artikkeleita on saatu runsaasti: yli 30 kirjoittajaa tarjoilee tavattoman laajan joukon yhteiskunnallisia alueita, joita datan ja toiminnan avaaminen koskettavat. Näitä ovat muun muassa koulutus, liiketoiminta, ATK-laitteiden hallinta, journalismi, kestävä kehitys ja kaupunkisuunnittelu.

Keskustelua datan avaamisesta ei ole puuttunut. Paljon on myös kertynyt käytännön esimerkkejä avoimemmasta kulttuurista, joten nyt on otollinen hetki arvioida, mitä avaamisesta on seurannut ja mitä avaamisesta voi seurata.

Avoimessa datassa on kyse tietovarannosta, joka on julkaistu verkossa siten lisensoituna, että muut voivat tuota dataa käyttää tietyin vapauksin. Ian Abbot Donneleyn artikkeli toimii hyvänä johdatuksena aiheeseen.
Donneley käy läpi avoimen datan mahdollisia hyötyjä, joita ovat muun muassa läpinäkyvyyden lisääntyminen hallinnossa, datan antamat analyysimahdollisuudet, mikä mahdollistaa tarkemmat ennusteet päätöksenteon tueksi ja avoimen datan innovointia lisäävä vaikutus.

Artikkelikokoelma avasi silmiä. Datan avaus alkaa nimittäin olla se pienin juttu. Laaja asiantuntijajoukko tuo monipuolisesti erilaisia näkökulmia avoimeen dataan. Artikkelit venyttävät ja paukuttavat käsityksiä avoimuudesta: avoimuus voidaan ulottaa yllättävän monille elämän osa-alueille. Voi sanoa avoin data -ajattelun laajenevan avoimeksi tietämykseksi.

 Yllätyksellisimpiä on Catarina Motan artikkeli älymateriaaleista, kuinka koota ja jakaa tietämystä älymateriaalien käsittelystä. Mota esittelee tee se itse -kulttuuria, jossa harrastajat työstävät erilaisia materiaaleja ja kertovat havainnoistaan. Erilaisin kokeiluin tehdyt havainnot laitetaan vapaasti muidenkin tiedoksi, ja näin harrastajayhteisö voi hyötyä havainnoista mahdollisimman laajalti.

 

Kirjastoalan kannalta kiinnostavimmat

Kirjastoalan kannalta kokoelmassa on useita tärkeitä artikkeleita. Yksi näistä on Joris Pekelin artikkeli, jossa käydään läpi viimeaikaista kehitystä. Erilaiset instituutiot ovat digitoineet aineistojaan ja avanneet tietovarantoja tovin. Seuraukset tästä avoimuudesta alkavat nyt selvitä.

Pekel visioi tämän voivan tarkoittaa muistiorganisaatioille roolin muuttumista kokoelman kartuttajista ja säilyttäjistä muistitiedon julkaisijoiksi: "The roles of archivists, librarians and curators are evolving from being a collector and preserver to a publisher of all of the world’s memory."

Pekel ei usko uhkakuvaan, jonka mukaan muistiorganisaatioiden merkitys häviäisi digitalisoitumisen ja aineiston paremman saatavuuden myötä. Pekelin näkemys lämmittää muistiorganisaatiolaisen sydäntä: "Why should institutions continue to exist when everybody can find all the material online? The answer is fairly simple: there is no other person in the world who knows the collection best. Curators, librarians and archivists are in the best position to guide their audience to the material they are looking for."

Pekel käy artikkelissaan esimerkkejä alaltamme, muun muassa Europeanan ja Rijksmuseumin avoin data -hankkeen. Rijksmuseumin päätös julkaista avoimesti korkealaatuisessa muodossa kuvia kokoelmistaan lienee museoalan rohkeimpia vetoja.

Kuvat museon kokoelmista ovat public domain -lisenssillä jaossa eli kuka vain voi hyödyntää kuvia, jopa kaupallisesti. Pekelin mukaan tämä avaus on johtanut muun muassa kuvien käyttömäärien kasvamiseen ja samalla kiinnostus on kasvanut myös kokoelmia kohtaan.

Kirjastomaailman ja avoimuuden kohtaamista käy läpi myös Raimo Muurinen, joka esittelee artikkelissaan osallistuvaa budjetointia. Helsingin kaupunginkirjasto kokeili lokakuussa 2012 (http://keskustakirjasto.fi/2012/10/09/paata-rahasta-helsinkilainen/) osallistuvaa budjetointia. Ideana oli se, että kansalaiset pääsivät työpajoissa ja verkon kautta ideoimaan ja suunnittelemaan, kuinka käyttää kirjaston 100 000 euron suuruista kehittämisrahaa.


Kansalaisten kokoama ja analysoima data

Yksi mielenkiintoisimmista tulevaisuutta pohtivista artikkeleista tulee Kari A. Hintikalta, joka antaa esimerkkejä kansalaisten kokoamasta avoimesta datasta.
Lähtökohtana Hintikalla on, että nykyisin kuka tahansa voi kerätä mittausdataa erilaisin mobiilivälinein ja sekä analysoida että jakaa tätä dataa Internetissä. Vaikka tekniikan kehittyminen ja halpeneminen mahdollistavat mittaustoimintojen yleistymisen jokamiehen laitteissa, jää jäljelle kysymys mittaajien osaamisesta. Millainen osaamistaso analysoijilla on tehdä analyyseja? Millainen osaamistaso pitäisi olla järkevien analyysien tekemiseen?

Hintikan mukaan teknologian kehittymisessä yksi suuntaus voi olla ympäristön mittaaminen ja mittaustulosten jakaminen kuluttajakäyttöön tarkoitetuin sensorein.

Esimerkkinä käy Japanissa Fukushiman ydinvoimalaturman jälkeen herännyt epäluottamus viranomaisiin tietyissä kansalaispiireissä. Epäluuloiset kansalaiset ryhtyivät tekemään omia säteilyarvomittauksiaan, ja geiger-mittarien loppuminen kauppojen hyllyiltä johti nämä kansalaiset yhteistyöhön sikäläisen hackerspace-yhteisön kanssa.
Yhteistyön tuloksena kansalaiskäyttöön kehitettiin tee-se-itse-hengessä geiger-mittareita, joilla kansalaiset mittasivat säteilyarvoja Japanissa.

Lopputulos on se, että verkossa näyttää syntyvän erilaisia yhteisöjä, jotka korvaavat legitiimejä asiantuntijapalveluja. Keskustelua voi käydä siitä, onko tämä hyvä vai huono asia. Ristiriitaisimpia tapauksia ovat lääkärien asiantuntemuksen ohittavat itse oppineet diagnosoijat.

 

Avoimuuden vaikutukset opetukseen ja journalismiin

Avoimuuden vaikutuksia alkaa näkyä jo vakiintuneisiin instituutioihin, kuten journalismiin ja koulutukseen. Avoimen datan myötä journalismissa on omaksuttu uusia välineitä ja menetelmiä tietotekniikasta.
Lopputulosta kutsutaan datajournalismiksi. Miska Knapek pohtii, miten datajournalismi hyötyy datan avoimuudesta. Digitalisoitumisen ja tietokoneistumisen myötä työskentely siirtyy yhä enemmän verkkoon. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että työkalut ja data ovat yhä paremmin saatavilla verkon kautta.

Tarmo Toikkanen käy läpi, millaisia muutoksia koulutusmaailma on kokenut. Toikkasen mukaan historiallisesti koulutuksessa on ollut kyse siitä, että kaadetaan tietämystä oppijoiden päähän.
Tilanne on muuttumassa informaation saatavuuden, Internet-yhteyksien ja halpojen päätelaitteiden yleistyessä. Näiden disruptiivisten teknologioiden myötä opetusmaailma tutkii vaihtoehtoja. Tällaisia ovat uudet avoimet verkkokurssit, joita tarjoaa muun muassa Coursera ja Udacity.

Koulumaailmassa avoimuuden myötä onkin nähtävillä vertaisoppimisen lisääntyminen. Vertaisoppimisessa joukko itseopiskelijoita opiskelee ryhmässä uusia asioita ja hyödyntää tässä muun muassa uusia viestintävälineitä ja verkossa olevia opiskeluvarantoja.

 

Yhteenvetoa: mitä jäi käteen?

Artikkelit lähestyvät avoimuus-teemaa monenlaisista näkökulmista, ja tämä on hyvä. Yksityiskohtiin uppoutuminen ei ole tämän artikkelikokoelman tavoitteena: kirjoittajat heittävät ideoita, antavat esimerkkejä ja tekevät keskustelunavauksia. Tekstit ovat lyhyitä tai hyvin lyhyitä. Osa kirjoituksista on timantinkovia kiteytyksiä, osa vapaampaa luonnostelua. Elävimmillään teos on, kun kirjoittajat lähestyvät aiheitaan käytännön esimerkkien kautta.

Mihin pohdintakehikkoon tämä teos istuu? Viime vuosina on julkaistu useita avointa dataa ja avoimen datan hyödyntämistä käsitteleviä teoksia. Tällaisia opaskirjoja ovat muun muassa Data Journalism Handbook (2011), Open Data Handbook Documentation (2012) ja Open Government Data (2012).

Avaamisen vaikutuksiakin on päästy arvioimaan. Esimerkiksi Ison-Britannian hallituksen avoin data -hankkeen vaikutuksia on arvioitu Implementing transparency -raportissa (2012). Tapausselostuksia ja jälkiarviointeja löytyy runsaasti erilaisista blogeista, esimerkiksi OpenGLAM-blogista (http://openglam.org/category/case-studies/). Kiinnostava arviointi on tehty esimerkiksi Saksan kansalliskirjaston datan avauksesta (http://openglam.org/2013/04/19/one-year-later-linked-open-data-in-the-german-national-library/).

Artikkelikokoelman ote on positiivinen. Esimerkiksi Rijksmuseumin datan avausta esiteltäessä pohdin, näinkö ongelmatonta ja ristiriidatonta tämä on. Artikkeleissa matkataan hyväntahtoisessa ja pontevassa tahdissa kohti parempaa maailmaa eikä avoimempaan toimintatapaan siirtymistä juurikaan problematisoida.

Matkan varrelle mahtuu monennäköistä polunmutkaa, jotka on huomioitava reissun edetessä. Hyvin toteutettu teknologia edistää avoimen datan joustavaa tuottamista ja käyttämistä. Teknologian uutuus sinällään ei riitä, jos toteutustavat eivät mahdollista sujuvaa datan avaamista. Tässä saattavat kompastella jopa uusimmat kirjastojärjestelmät.

Avoimuus edellyttää erilaisia sopimuksia eri osapuolten välillä. Muistiorganisaatioilla dataa voi kertyä erilaisista lähteistä, jotka eivät ole yhtä valmiita avoimuuteen kuin muistiorganisaatio itse. Näitä kysymyksiä tuo Raimo Muurinen hyvin esiin kirjoittaessaan Helsingin kaupunginkirjaston osallistuva budjetointi -hankkeesta.

 Avainasemassa on myös oikein tavoittein suunniteltu ja toteutettu järjestelmä. Ville Peltola toteaakin kirjoituksessaan, että avoimet ohjelmointirajapinnat organisaation tietosisältöihin ja palveluihin ovat tänä aikana yhtä tärkeitä kuin kotisivut 1990-luvun lopulla.

Avoimuuteen tulee yhä voimakkaampaa ohjausta myös valtiolta: Valtiovarainministeriö asetti Avoimen tiedon ohjelman toimikaudelle 2013–2015. Ohjelman yhtenä tavoitteena on, että tietovarantojen avaamisesta tulee osa julkishallinnon normaalia toimintaa ja että avoimuus otetaan huomioon jo tietojärjestelmiä suunniteltaessa ja hankittaessa.


Tuoko teos jotain uutta kirjastojen rauhaan?

Kokoelma on hyvää luettavaa muun muassa kaikille niille, jotka päättävät omien datavarantojensa lisensoinnista tai valmistelevat järjestelmähankintoja.
Vaikka avoimuudesta on puhuttu jankkaamiseen asti vuosikausia, ei se vieläkään ole osa esimerkiksi kirjastojärjestelmiä. Enkä usko, että tulee olemaankaan, jollei sitä olla vaatimassa ja jolleivät kirjastot määrittele, mitä avoimuudella tarkoittavat.

Kärjistäen sanoen kirjastoalan näkökulmasta asia on kuivahtanut bibliografisen metadatadumpin eli tietokantakopion ihmettelyyn. Järjestelmätoimittajat miettivät miten avata järjestelmiä. Tietueiden toimittajat miettivät, miten avaaminen voi vaikuttaa heihin. Kirjastot miettivät, mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella.

Mikä on kansallisten toimijoiden rooli? Saksan kansalliskirjaston edellä mainitussa haastattelussa sanotaan ehkä hyvinkin oireellisesti näin "We are in the fortunate position to be the national library, so it is basically our job to create this data in the first place."

Kirjastojen osalta kansalliskirjastot ovat helposti pitkälti vaa'ankieliasemassa: on teknistä osaamista, on resursseja. Näin se luultavasti menee meilläkin. Teosten kuvailudatan osalta kustannustehokkain tapa hoitaa datan avaaminen voi olla se, että Kansalliskirjasto pyrkii avaamaan Melindan.

Tämä ei tarkoita, etteikö paikallisilla valinnoilla olisi merkitystä. Tokihan sillä on merkitystä, millaisilla töppösillä me maakuntatasolla tampataan. Yleisten kirjastojen osalta aineistojen käyttödata majailee tällä hetkellä paikallisissa kirjastojärjestelmissä. Tämän datan hyödyntäminen tehokkaasti ja monipuolisesti edellyttää avoimia taustajärjestelmiä.

Mitä muuta annettavaa kirjastoilla voi olla esimerkiksi hackerspace-toiminnalle kuin avoimesti julkaistut teostiedot? Miten kirjastot voivat tukea uudenlaista, nousevaa kansalaisaktiivisuutta, josta näkyy merkkejä? Pitääkö muuttaa palveluja, luoda uudenlaisia palveluja vai mitä? Artikkelikokoelmasta saa hyviä ideoiden siemenperunoita pyöriteltäväksi, mitä datalla voidaan tehdä, jos sitä vain on saatavilla.

 

The Open book on ladattavissa täältä: http://theopenbook.org.uk/

 

Lähteet

  • Cross-government review : Implementing transparency (2012). National Audit Office. http://www.nao.org.uk/report/implementing-transparency/ [Viitattu 26052013]
  • The Data Journalism Handbook (2011). Edited by Jonathan Gray, Liliana Bounegru and Lucy Chambers. http://datajournalismhandbook.org/1.0/en/index.html [Viitattu 26052013]
  • Open Data Handbook Documentation (2012). Open Knowledge Foundation. http://opendatahandbook.org/ [Viitattu 26052013]
  • Pekel, Joris (2013). One year later: Linked Open Data in the German National Library. http://openglam.org/2013/04/19/one-year-later-linked-open-data-in-the-german-national-library/ [Viitattu 26052013]
  • Tauberer, Joshua (2012). Open Government Data. http://opengovdata.io/ [Viitattu 26052013]
  • Valtiovarainministeriö. Päätös avoimen tiedon ohjelmasta. http://www.vm.fi/vm/fi/03_tiedotteet_ja_puheet/01_tiedotteet/20130517ietova/Asettamispaeaetoes_avoin_tieto.pdf [Viitattu 26052013]