Helteisen Mannerheimintien molemmat laidat ovat täynnä ihmisiä. Liikenne on poikki. Kopteri pörrää Runebergin patsaan päällä. Musta limusiini lipuu pitkän odotuksen jälkeen ohitse. Lasit ovat tummennetut. Yhtäkkiä aivan ikkunalasin viereen nousee oranssi, vilkuttava käsi.
Trumpin ja Putinin vierailu viime kesänä antoi suomalaisille tilaisuuden näyttää maailmalle, millaiset arvot ovat meille tärkeitä. Siinä onnistui parhaiten Helsingin Sanomat, joka pystytti limusiinin reitin varrelle mainoksia, joissa luki englanniksi “Tervetuloa Suomeen, maahan, jossa on vapaa lehdistö”.
Donald Trumpin yksi merkittävimmistä hyökkäyksistä demokratiaa vastaan on hänen tapansa julistaa lehdistö kansan viholliseksi. Trump tosin kalpenee Vladimir Putinille, joka pyrkii murentamaan demokratiaa länsimaissa hakkeroimalla ja auttamalla äärioikeistoa nousemaan valtaan. Hän ei vain tyydy irvailemaan toimittajille, vaan toimittajia myös kuolee merkillisissä olosuhteissa.
Jos Suomi olisi isännöinyt tämän kaksikon palaveria ilman pientä piruilua, se olisi ollut vähän noloa. Emme voi olla sananvapauden mallimaa, jos yhtäkkiä alamme nöyristellä merkittävien johtajien edessä. Meidän tehtävämme on tuoda esiin asioita, jotka ovat epämukavia.
Esille nouseekin kysymys, voiko kirjasto osallistua tällaiseen yhteiskunnallisesti tärkeään keskusteluun ja kritiikkiin. Minusta vastaus on kyllä voi, sillä kirjasto edustaa juuri niitä asioita, joita Trump ja Putin uhkaavat: neutraalia, vapaata tietoa ja tiedonvälitystä, demokratiaa ja ihmisoikeuksia.
Teimme Kirjastoseuran someen lyhyen videon, jossa ehdotimme, että Trumpin ja Putinin kannattaisi tavata kirjastossa, jotta he oppisivat lisää länsimaisista arvoista: demokratiasta ja sanavapaudesta. Sitä katsottiin ja jaettiin paljon. Se oli meidän tapamme sanoa, että kirjastokin voi ottaa ajankohtaisiin asioihin kantaa. Neutraalius ja puolueettomuus ovat toki hienoja arvoja, mutta kirjasto voi olla paljon muutakin. Kirjasto voi olla etulinjassa näyttämässä mallia siitä, mitä sananvapaus tarkoittaa.
