Tutkija: Tulevaisuuden kirjaston luksustuote on hiljaisuus

Tulevaisuudentutkija Mika Pantzar uskoo pölyisten kirjojen hiljaiseen voimaan.

Mika Pantzar innostui tulevaisuudentutkimuksesta koulupoikana, kun isoveli sai lahjaksi Osmo A. Wiion kirjan Tieteen eturintamasta (1969).

”Luin sen, kuten myös kaikki lähikirjastoni kiinnostavat kirjat. Asuin Espoon Tapiolan puutarhakaupunginosassa, jota rakennettiin lasten ja nuorten ehdoilla. Siellä ei muisteltu sota-aikaa, vaan katsottiin tulevaisuuteen.”

Pantzar ei usko suuriin ja harvoihin kirjastokeskittymiin, vaan tiheään verkostoon.

”Kun haastatellaan lähes ketä tahansa kuuluisaa ihmistä, hän muistelee lähikirjastosta löytämäänsä tärkeää kirjaa, joka näytti elämälle suunnan.”

Pantzar tunnetaan muun muassa siitä, että hän ennusti kumisaappaiden katoamisen marketeista. Kirjastoista hän ajattelee niin, että ne ovat ennallaan vielä sadan vuoden päästä.

Eivätkö edes robotit valtaa kirjastoja?

”Minusta koko robottiromantiikka on huvittavaa. Toisaalta kaupan varastoissa ei varmasti 10 vuoden päästä muuta olekaan kuin robotteja.”

Pantzar uskoo kirjaston henkilökunnan voimaan, koska hyvien kirjojen vinkkaamiseen tarvitaan joko kirjastotäti tai -setä.

Tiedon hakeminen sen sijaan muuttuu.

”Sanoin vuosikymmen sitten eräälle informaatikolle, että sinun ammattiasi ei ole enää 10 vuoden päästä, vaan tieto googletetaan. Ja niinhän siinä kävi.”

Kivijalat romahtivat

Pantzar rakastaa pölyisiä kirjoja, niiden tuoksua ja kirjojen selailua. Hän on vaellellut koko ikänsä kirjastoissa ja kirjakaupoissa.

Häntä harmittaa, että nykykehitys on vähentänyt kivijalkakauppoja.

”Piilaaksossa ei valitettavasti ole enää kirjakauppoja, vaan kaikki tilataan netistä.”

Jo vuosia sitten julkisuudessa näkyi arvioita, että elektroniset aineistot korvaavat paperikirjat kokonaan.

Pantzarin mukaan näin ei tapahdu, vaan fyysinen kirja säilyy seuraavat sata vuotta.

”Ei elokuvakaan korvannut kirjallisuutta. Elokuva näyttää tapahtumia ja äksöniä ulkoa päin, ja kirjallisuus kuvaa ihmisten sisäistä maailmaa. Telkkarikin vain täydensi radiota.”

Pantzar muistuttaa, että toimistopaperi on edelleen voimissaan. Printtejä otetaan lähes kuten ennenkin.

”Erityisesti tutkijat tulostavat edelleen, lukevat printtejä ja tekevät käsin muistiinpanoja.”

Tulosteen avulla on helpompi hahmottaa monimutkaisia asioita. Hallintoihmiset sen sijaan ovat vähentäneet tulostamista, koska heidän käyttämänsä ohjelmat eivät sitä vaadi.

Pantzar pitää mahdollisena, että paperin rinnalle tulee jokin uusi materiaali, kuten esimerkiksi elektroninen paperi. Se on pehmeää ja käsin kosketeltavaa ja sen tekstiä voidaan muuttaa.

Ennuste pelimaailmasta

Pantzarin mukaan tulevaisuudentutkijan pitää tuntea oman alansa historia perusteellisesti.

”Jotkut väittävät löytävänsä heikkoja tulevaisuuden signaaleja New Yorkin katuja kulkiessaan. En usko siihen. Ensin pitää tutustua omaan alaansa perusteellisesti, vasta sitten voi voi havaita signaaleja ja laatia ennusteita.”

Hän ottaa esimerkiksi Alan Tofflerin kirjan Tulevaisuusshokki, joka on kirjoitettu 1970-luvulla.

”Toffler oli erittäin laaja-alaisesti oppinut ihminen ja monet hänen ennusteistaan pitävät edelleen paikkansa.”

Pantzarin oman uran paras ennuste löytyy hänen kirjastaan Kuinka Teknologia kesytetään: Kulutuksen tieteestä kulutuksen taiteeseen (1996).  

”Kirjoitan siinä, että pelimaailma on tulevaisuuden tietokonemaailman tärkein kaupallinen alue. Jos suomalaiset eivät lähde mukaan siihen, japanilaiset ja jenkit vievät koko potin.”

Pantzar ei tuolloin osannut ennustaa, että navigaattoreista ja paikannuksesta tuli niin merkittäviä. Joskus asiat eivät avaudu hänellekään.

”Nuoruudesta muistan, kun appivanhempieni kotiin ilmestyi telkkarin kaukosäädin. Ihmettelin, miksi ei voi enää kävellä telkkarin ääreen vaihtamaan kanavaa. Niin vain se yleistyi muihinkin laitteisiin.”

Kirjastopalvelut kärjessä

Tulevaisuuden yhteiskunnan osalta Pantzar näkee,tai ainakin toivoo, että yhdyskuntasuunnittelussa alettaisiin ottaa huomioon sähköisen kaupan mahdollisuudet.

”Uusien kerrostalojen alakerrassa voisi olla kylmätiloja ja varastoja, joihin toimitettaisiin ruoka kaupoista. Ihmisiltä menee nimittäin valtavasti aikaa ja energiaa kaupassa käymiseen.”

Rahtiliikenne voisi hänen mielestään automatisoitua ja ihmisten pitäisi löytää uusia tapoja pakata tavaroita. Mullistus olisi samanlainen kuin 1950-luvulla, jolloin konttiliikenne tuli satamiin.

”Tämä olisi eräänlaista mikrotason konttiliikennettä.”

Kirjastojen suhteen voidaan olla rauhallisin mielin. Ennusteensa takeeksi tutkija nostaa Kuntaliiton taannoisen kyselyn.

”Kuntalaiset rankkasivat kirjastot kuntapalveluiden ykköstilalle. Toivon, että kirjastot säilyvät kirjastoina, eivätkä muutu toimintakeskuksiksi tai välinelainaamoiksi, joista haetaan kaiken maailman frisbeitä.”

Pantzarin mielestä on tärkeää, että kirjastoon palautetaan ja siellä säilytetään hiljaisuus. New Yorkissa hiljaisuus on luksusta; siellä on klubeja joissa hiljaisuudesta maksetaan.

”Ennustan, että sadan vuoden päästä hiljaisuus on kirjaston valttikortti.”

Mika Pantzar (s. 1956) on helsinkiläinen kauppatieteiden tohtori, Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan professori, tulevaisuuden tutkija ja kirjailija.