Työtön nousi viidessä vuodessa ison kirjaston johtajaksi - Näin Mikko Paajalasta tuli pikku-ukoilla leikkivä pomo

Rovaniemen kirjastotoimenjohtaja höpöttelee paljon ja makoilee palavereissa - mutta alaisilta sataa kiitosta.

Alvar Aallon suunnittelemassa Rovaniemen pääkirjastossa on johtajan huone, jossa on tyylikkäät mustat nahkasohvat. Sohvalla makaa Rovaniemen kaupunginkirjaston ja Lapin maakuntakirjaston kirjastotoimenjohtaja Mikko Paajala

Hänen päänsä on painunut tyynylle, sillä takana on pitkä päivä aluehallintoviraston koulutuksessa. 

Paajala on työskennellyt Rovaniemellä johtajana kohta kaksi vuotta. Tie tehtävään oli poikkeuksellinen. 

Viisi vuotta ennen viran saamista Paajala oli pitkäaikaistyötön. 

“En tiedä, kertooko se huonoa kirjastolaitoksesta vai hyvää minusta, että urakehitykseni oli näin nopea”, Paajala sanoo. 

Paajalalle kirjasto tuntui lapsena mielettömältä paikalta. Hän muistaa miettineensä Oulun pääkirjaston aulassa, miten ihmeessä tällainen laitos voi toimia voitolla. 

Hän oli lapsena kova lukemaan tai omien sanojensa mukaan ainakin kova lainaamaan. Yleensä äidin kanssa tuli kannettua kirjastosta kotiin enemmän kirjoja kuin poika jaksoi lukea. 

Myöhästeli ja lusmuili 

Paajala opiskeli kirjastoalaa Oulun ammattikorkeakoulussa ja kävi siviilipalveluksen Oulun kirjastossa. Koko opiskeluajan hän teki sijaisuuksia kirjastoon. 

Valmistuttuaan hän oli määräaikaisena työntekijänä Kokkolan ammattikorkeakoulun kirjastossa. Sen jälkeen hän jäi työttömäksi ja haki Oulun yliopistoon suorittamaan maisteriopinnot. Ne hän teki kahdessa vuodessa valmiiksi. Samalla hän työskenteli Oulun kirjastossa ja tuli isäksi. 

Paajala kokee munineensa mahdollisuutensa työllistyä Ouluun. Hän myöhästeli ja lusmuili sen verran, että häntä ei koskaan vakinaistettu. Nyt Rovaniemellä ja aiemmin Toholammin ja Kannuksen kirjastojen johtajana hän kokee saaneensa toisen mahdollisuuden. 

Aloittaessaan Toholammin kirjastotoimenjohtajana hän ei tiennyt mikä on viranhaltijapäätös. Yhtä tuntematon asia oli kirjavinkkaus. Työn myötä ja asioista selvää ottaessaan hän koki kasvavansa ammatillisesti. 

Alkuperäinen syy johtajan hommiin hakeutumisessa oli, että se näyttäisi hyvältä CV:ssä. Lopulta työssä kehittymisen pakko ja asioista selvää ottaminen alkoivat motivoida. 

“Koen ammatillisen identiteettini syntyneen sitä kautta.” 

Oulun kirjastopäivät viime vuosikymmenen taitteessa olivat ratkaiseva tekijä ammatillisen identiteetin löytymisessä. 

“Kirjastopäivillä käydyt keskustelut auttoivat ymmärtämään, että minähän olen osa tätä porukkaa.” Paajala kertoo. 

“On erittäin motivoivaa huomata, että on visio jostain asiasta ja sitten pystyy vielä toteuttamaan sitä. Sitä kautta koen olevani kirjastolainen.” 

Lisää ukkeleita 

Vapaa-aikana Paajala pelaa strategiapelejä. Siihen liittyvät myös hänen työpöydällään olevat Blood Bowl -pikku-ukkelit. Rovaniemen kirjaston kellarissa kokoontuu asianharrastajia kerran viikossa. Paajala pelaa mukana aina, kun on aikaa. Nytkin hänelle soitetaan kesken haastattelun ja pyydetään tuomaan lisää ukkeleita. 

Kirjaston johtamiseen hän ei kuitenkaan myönnä suhtautuvansa kuten strategiapeliin. Ihmiset eivät ole pelinappuloita, vaikka heistä onkin tullut Paajalalle muoviläpysköjä. 

“Myönnän tehneeni muoviläpyskän jokaisesta kirjaston henkilökuntaan kuuluvasta”, Paajala kertoo. 

Se on apuväline henkilöstöresurssien mitoittamiseen. 

“Sen avulla tiedän, mihin jää liikaa tyhjää, jos siirtelen henkilöitä paikasta toiseen.” 

Paljon höpöttelyä

Paajalan johtamismetodi on kulkea ympäriinsä juttelemassa. 

“Loogiset asiat ovat loogisia ja niistä ei tarvitse diskuteerata, mutta pysyviä muutoksia ei tehdä hetkessä. Niistä pitää kaikkien päästä sanomaan mielipiteensä.” 

Kulkemisessa ja höpöttämisessä on omat riskinsä. 

“Pelkään, että naamani tietyllä tavalla kuluu. Metodi ei toimi, jos henkilökunta alkaa ajatella, että antaa sen höpöttää, mitään ei kuitenkaan loppujen lopuksi tarvitse tehdä.” 

Ratkaisuksi ongelmaan Paajala ehdottaa kymmentä kravattia ja byrokraatin puheenpartta.  

“Vakavasti ottaen oma intohimo ja usko asiaan auttaa muidenkin motivoimisessa. Uskallan myöntää, jos en tiedä jostain asiasta. Usein en edes koe joutuvani ajamaan asioita joihin en itse usko.” 

Jos Paajala saisi vapaat kädet ja kaikki maailman mahdollisuudet tehdä Rovaniemen kaupunginkirjastosta ja Lapin maakuntakirjastosta sellaisen kuin hän haluaa, hän tekisi seutukirjaston. 

“Tykkään kaikesta yhteisestä. Yksi yhteinen kirjastokortti ja koko Suomen kattava järjestelmä olisi hyviä asioita. Palvelun laatu pitäisi taata tasapuolisesti koko maassa.” 

Paajalan mukaan e-aineistoissa olisi nyt mahdollisuus tehdä koko kansalle kattava yhteinen kokoelma ilman, että kenenkään tarvitsee kikkailla hankkimalla Helsingin reissulla kirjastokortti itselleen. 

“Ylipäätään aluehallintoviraston, kunnan ja maakuntakirjaston tehtävänjako on hyvin epäselvä. Maakunnallinen seutukirjasto selkiyttäisi tätä. Selkiyttämisprosessin käynnistämiseksi pitäisi kylläkin hakea aluehallintoviraston hankeraha ja varata investointirahaa kaupunginkirjaston budjettiin”, Paajala sanoo ja naurahtaa.  

Jahtaa Pokemoneja 

Rovaniemen kaupunginkirjastoon Paajala on tyytyväinen. 

“Kirjaston yläkerta eli maanpäälliset tilat on hienot ja henkilökunta on osaavaa. Kokoelma on hyvä. Ihmiset ovat ylpeitä työstään ja asiakaspalvelusta. Hakeutuvuutta voisi olla enemmän, mutta se on yleinen kirjastolan ongelma.” 

Kirjaston alakerran hän panisi remonttiin, jotta sinne saataisiin lisää kokoontumistiloja, pelitiloja, soittotiloja ja muita mahdollisia asiakastiloja. 

Pieni haastattelukierros Rovaniemen pääkirjastolla osoittaa, että keskustelu kuuluu Paajalan tapoihin. Lastenosastolla sanotaan, että “täällä se kuljeksii haahuilemassa ja höpöttämässä.” 

Minttu Luomala lastenosastolta sanoo, että Paajala ei sovi perinteiseen kirjastotoimenjohtajan laatikkoon. 

“Paajala istuu toisinaan työtuolilla syväkyykyssä ja makoilee sohvilla palavereissa. Joskus se jahtaa Pokemoneja.” 

Rovaniemen musiikkiosastolla, eli leikkisästi Rovaniemen tuomiokirjaston kryptassa, Paajalan kerrotaan antaneen vapauden haihatella, kun mietitään tulevaisuuden musiikkiosastoa. 

Hän siis antaa vapauden ammatilliseen kasvuun muillekin kuin itselleen. 

“Hän on hyvä esimies, mutta persoona, leikkii iltaisin joillain pikku-ukoilla.” kertoo musiikkiosastolta erikoiskirjastonhoitaja Marko Niemelä

Eräs pitkään talossa ollut kertoo, että Paajalasta tulee vielä aikojen saatossa timantti. Aluksi oli kummallista, että johtajana on “tuollainen pojankloppi, mutta timantti siitä vielä tulee.” 

Jotain Paajalasta kertoo ehkä myös se, että yksi kravateista on lahja henkilökunnalta, kuten myös johtajan huoneessa oleva tyyny. 

Kesäkuussa 42 vuotta täyttävä Paajala uskoo viihtyvänsä työssään Rovaniemellä vielä pitkään. Ainoastaan Oulussa asuvat vaimo ja kaksi tytärtä voisivat olla syy lähtöön. 

“Uskon saavani tämän porukan kanssa täällä aikaiseksi vielä paljon ja pitkään. Ymmärrän kuitenkin asemani olevan jalkapallomanagerin asema. Jos minusta alkaa tuntua siltä, että munasin, niin silloin on aika vaihtaa työtä. Nyt ei tunnu siltä.”

Oikaisu 4.9. kello 16: Toisin kuin jutussa alun perin kerrottiin, Mikko Paajala ei maannut työhuoneensa sohvalla torkkupeiton alla.