Vankilassa ei voi feikata

Vangit tarvitsevat parempia tietokirjoja, sanoo pitkään vankilakirjastoa pyörittänyt Irmeli Malka-Kannisto.

Irmeli Malka-Kannisto
Irmeli Malka-Kannisto

Kun sovittelimme haastatteluaikaa alkukesän kiireissä, Irmeli Malka-Kannisto otti heti ohjat käsiinsä. Hän ideoi vaihtoehtoja, sumpli aikatauluja, selvitti junavuoroja ja järjesteli, jotta yhteinen aika ja paikka tapaamiselle saatiin. Samanlaisella ratkaisuja etsivällä otteella hän on tehnyt kirjastotyötä vankiloissa jo kuuden vuoden ajan.

”Tässä työssä on oppinut kaikenlaisiin yllätyksiin. Niitä sattuu, joten varasuunnitelmia pitää olla”, Malka-Kannisto sanoo.

Malka-Kannisto kokeili ensimmäistä kertaa vankilatyötä Käyrän vankilassa parin viikon ajan. Kokeilu onnistui hyvin. Sen jälkeen hänelle tarjottiin töitä Kirjastosta juuret elämään -nimisestä hankkeesta.

”Tartuin siihen, sillä olen aina tykännyt haasteellisista tilanteista.”

Aluksi hankkeen rahoitus saatiin aluehallintoviraston kautta, myöhemmin myös Rikosseuraamuslaitokselta. Tämän vuoden alusta Turun kaupunginkirjasto on ollut virallisesti vankilakirjastotyön veturi. Kirjastoa kannustaa tällaiseen projektiin sen saama valtakunnallinen kehittämistehtävä.

Myös Kuopiossa, Oulussa ja Tampereella vankilakirjastotoiminnan kehittäminen on saatu käyntiin. Työn laajenemisesta Malka-Kannisto on innoissaan. Hän haluaa välittää kokemuksiaan ja tietoa uusille kollegoilleen.  Hankevuosien aikana moni asia on selkiytynyt.

”Voin auttaa välttämään pahimmat sudenkuopat. Minulle saa soittaa ja ottaa yhteyttä. Autan, miten vaan pystyn. Olen kertonut työstä, ollaan kokoustettu Skypen välityksellä ja tavattu. Työhön on saatu hyvät tyypit.”

Vankilakirjastotyö ei sovi kaikille. Malka-Kanniston mielestä työntekijän luonteen pitää olla vähän ronskimpi. Työtä tehdään omalla persoonalla.  Ei voi loukkaantua, eikä saa olla muutenkaan herkkähipiäinen.

”Ei sinne voi mennä sivistämään. Eikä myöskään leikkimään, että jes, tämä on ihanaa. Huumori toki auttaa monissa tilanteissa.”

Yksinäistä työtä

Yhteistyö vankilan henkilökunnan, vartijoiden ja ohjaajien kanssa on tärkeää. Kun vankilakirjastotyötä aloitettiin, luotiin verkostoa ihan alusta. Tekemistä oli paljon ja ylityötunteja kertyi.

”Työ oli tosi rankkaa, yksinäistä puurtamista. Meet vaan tuolla ja ajat vankilasta toiseen. Alku oli hankalaa, koska en tuntenut vankiloiden henkilökuntaa.”

Nyt verkostot ovat syntyneet ja osaaminen on vankistunut. Tekemiseen on tullut varmuutta. Luottamuksen saaminen vei oman aikansa. Malka-Kanniston mukaan työtä oppii tekemällä. Hänen motto onkin, että virheitä saa tehdä, mutta niistä pitää oppia.

”Pitää olla rehellinen eikä kikkailla. Vei aikaa ennen kuin opin tuntemaan vartijat ja toimintatavat. Nyt tiedän ihmiset ja sen, keneen pitää olla eri asioissa yhteyksissä. Pitää tietää, miten avotalossa tai suljetussa vankilassa toimitaan.”

Vankilakirjastotyö on moniammatillista työtä. Vartijoiden ja ohjaajien kanssa Malka-Kannisto on jatkuvasti tekemisissä. Opettajat, opinto-ohjaajat ja sosiaali- ja erityisohjaajat ja heidän tekemä työ vankilassa on tullut tutuksi, mutta myös toisinpäin. Vankilakirjastotyön ryhmätoimintaan saadaan vankilan muilta työntekijöiltä aiheita ja tavoitteita.

”Saan ohjaajilta vinkkejä, mitä asioita on hyvä ottaa esille ryhmissä. Käymme tiedonhaussa läpi Kelan verkkosivuja, työkkärin palveluja ja vaikka Suomi.fi:n sisältöjä. Arkisia taitoja, kuten asunnon hakemista käyn läpi vankien kanssa. Kirjaston työntekijänä osaan tukea muiden tekemää työtä vankilan muurien sisällä. ”

Tärkein tavoite

Vankilakirjastotyön tärkein tavoite on Irmeli Malka-Kannistolla päivänselvä. Se on lukutaito. Hän haluaa ennen kaikkea innostaa vankeja lukemaan kirjoja, koska heikko lukutaito vaikeuttaa niin monia asioita.

”Se on niin tärkeä. Moni lukee niin vähän tai lainkaan. Yritän innostaa ja onnistunkin. Yksi vanki tuli hiljattain kertomaan, että hän luki juuri elämänsä ensimmäisen kirjan.”

Toisena tavoitteena on vahvistaa vankien vuorovaikutustaitoja ja tarjota mahdollisuuksia sosiaaliseen tekemiseen. Vankilakirjastotyössä asiakkaille tarjotaan erilaista ryhmätoimintaa. Lukupiirit, runo- ja levyraadit keräävät osallistujia.   

”Juttelemme, keskustelemme, kuuntelemme toisiamme. Monesti laitamme aluksi kahvit porisemaan ja sitten kahvittelun lomassa opiskellaan uusia asioita, jaetaan ajatuksia ja kokemuksia.”

Vankilakirjastotyön yksi siivu on perhetyö. Vanki lukee lapselleen ääneen valitsemaansa kirjaa. Lukutilanne videoidaan ja tallenne lähetetään lapselle usb-tikulla. Näin saadaan luotua yhteinen lukuhetki lapsen ja vanhemman välille vankeuden aikana. Kirjat ovat usein poistokirjoja muista kirjastoista.

”Kierrätysmeiningillä toimitaan. Ei lapsi sitä katso, onko kirja uusi tai vanha. Se on kuitenkin isän tai äidin lähettämä, se on se tärkein juttu.”

Vangit opiskelevat

Vangit suorittavat vankilassa tutkintoja. Tiedonhaun opetus tukee opiskelua ja tutkintojen suorittamista. Yleiset arjen asiat kuten autot, musiikki ja elokuvat kiinnostavat.

”Teen tiedonhaun tehtäviä, joihin vangit etsivät vastaukset. Minulla on sellainen kikkakakkonen, että jokainen saa eri tehtävät. Näin jokainen joutuu itse tekemään.”

Esimerkiksi tutkinnon suorittaminen on helpompaa, kun on perusosaamista eikä olla ihan nollatilanteessa. Painetun kirjan hyödyntäminen tiedonlähteenä ei ole googlettamaan tottuneille mikään yksinkertainen juttu vankilassakaan.

”Miten mä näistä voin hakea, vangit kyselevät minulta. Silloin sanon, että näytän teille vanhanaikaista puolta, hakuteosten ja sanakirjojen käyttöä alusta alkaen.”

Netti ei ole käytössä vankiloissa, tai se on rajoitettua. Tästä huolimatta on tutustuttu tablettitietokoneisiin ja kokeiltu e-kirjojen lukemista. Malka-Kannisto oli ladannut kirjat valmiiksi laitteelle ja vangit saivat sitten kokeilla niitä.

Innostamista kirjojen pariin

Varsinaista kirjavinkkausta Malka-Koivisto ei koe tekevänsä, enemmänkin hän esittelee mahdollisia kirjailijoita. Dekkarit, elämäkerrat, urheilu- ja treenikirjat ovat suosittuja. Myös musiikki, psykologia ja eläinkirjat ovat kysyttyjä.

”Esittelen kirjoja pop up -tyylillä, kun joku pähkäilee kirjaston hyllyjen välissä. Mainostan tuntemattomampia dekkaristeja, kuten Christian Rönnbackaa Seppo Jokisen, Reijo Mäen ja Jarkko Sipilän rinnalle. Naisten kirjoittamat kirjat eivät vankeja kiinnosta. Lehtolainen ja Läckberg jäävät hyllyyn. Kun Martat ovat olleet vankilassa pitämässä ruokakursseja, ovat vangit kiinnostuneet ruokakirjoista.

Tietokirjojen suhteen Malka-Kannisto haluaa nostaa riman korkealle. Vankilakirjastojen tietokirjakokoelmat ovat huonossa jamassa. Vankilakirjastotyön yksi tavoite onkin kehittää yhteistyössä tietokirjapaketti.

”Me teemme valinnat ja vankila hankkii kirjat. Vankilakirjastoista löytyvä tieto pitää olla ajantasaista ja vankeja kiinnostavaa. Ei mitään vanhoja dieettikirjoja.”

Kirjastotyötä ja -taitoja vangeille

Vankilakirjastot tarjoavat kokoelmien lisäksi työtehtäviä vangeille. Vapaaehtoiset tallentavat kirjojen tietoja, ylläpitävät lainausta ja hyllyttävät. Malka-Koiviston mukaan työ on haluttua.

”Perehdytän ”kirjastomiehet” ja autan heidät alkuun. Poistot teen itse, mutta muuten vangit pyörittävät kirjastoa. ”

Asiointi vankilan kirjastossa on henkireikä vankeuden aikana. Lukemista ja tekemistä etsiessä tulevat kirjaston käytännöt, opasteet ja luokat tutuiksi. Vanki saa puolivahingossa kirjastotaidot mukaansa siviiliin.

”Olemme saaneet kiitosta jälkeenpäin, miten on hyvä mennä omaa kirjastoon, kun tulee tutut kyltit vastaan.”

Vankilakirjaston ja kirjojen merkityksestä keskustellessamme Malka-Kannisto muistelee tapausta, joka on todiste kirjaston merkityksestä vangeille.

”Olin vain käymässä vankilan kirjastossa ja ovi jäi vahingossa auki. Yhtäkkiä kirjastossa oli 20 miestä ja he pyysivät, että voinko mä lainata heille. Miehet eivät olleet saaneet kuukauteen lainata kirjaston muuton takia. Ethän sä nyt voi käännyttää ketään kirjastosta, että tule huomenna uudestaan, joten avasin kirjaston lainauksen.”

”Se oli upea hetki. Vangit halusivat luettavaa – ja sain lainata heille! Kuvittele, piippasin lainoja pitkästä aikaa. Voi että, pääsin elementtiini.”

”Keittokirja” tekeillä

Projektin aikana on etsitty toimintamalleja ja työtapoja vankilakirjastotyölle. Niitä kootaan myös yhteen ”keittokirjaksi”, joka perustuu kokemuksiin, kysymyksiin ja havaittuihin pulmiin. Erikoissuunnittelija Kristian Kipinoisen kanssa tekeillä oleva keittokirja on tarkoitettu sekä kirjaston että vankilan henkilökunnan käyttöön.

Turvallisuudesta huolehditaan hyvin, joten Malka-Kannisto ei pelkää. Vartijat ovat apuna. Henkilökunta auttaa ryhmien kokoamisessa ja toimintaan osallistuvat ovat vapaaehtoisia ja siksikin motivoituneita.

Pohtiessaan työn tulevaisuutta Malka-Koivisto toivoo, että työ jatkuisi, laajenisi ja vakiintuisi osaksi kirjastojen toimintaa.

Vaativa työ ihmisten parissa tarvitsee vastapainoksi muuta tekemistä. Malka-Koivisto viihtyy vapaa-ajalla dekkareiden parissa, kuuntelee Apulantaa ja Judas Priestia.

”Lukeminen ja musiikki, ihmisten tapaaminen ja jutteleminen auttavat rentoutumaan. Työajasta pidän kiinni. Viisi päivää töitä ja kaksi vapaata on hyvä malli elpymisenkin kannalta.”

Yhteydenottoja tulee sekä vangeilta että heidän läheisiltään, joko välittömästi tai ajan päästä. Kiitoksia ilmaistaan kirjaston Irmelille eri tavoin.

”Sain kirjeen, jossa sanottiin, että olen aina odotettu henkilö vankien porukkaan. Kirjeessä luki, että teen arvokasta työtä ja että minusta näkyy, että pidän tästä työstä. Tällaiset ovat minulle maailman parasta palautetta.”