Vapaa tila ja digitaalisuus vievät tulevaisuuteen

Elämätavat, asuminen ja arvot muuttuvat, mutta kirjastojen suosioon se ei tunnu vaikuttavan. Kirjasto voi olla paikka sivistyä ja kohdata myös 2050-luvulla.

Mikäli asuminen ja arki muuttuvat tulevaisuudessa ennakoidusti, kirjastoilla näyttäisi olevan kysyntää sekä tilana että palveluna myös tulevina vuosikymmeninä. Tulevaisuudessa arkea oletetaan määrittävän ympäristötietoisuus sekä vahva digitalisoituminen.

Varsinkin kaupungeissa asutaan jatkossa yhä pienemmissä kodeissa. Kehityssuunta voi tarkoittaa kirjastojen tulevan entistä tärkeämmiksi tiloiksi vapaa-ajan viettoon, työntekoon sekä opiskeluun.

Tulevaisuuden asumisen asiantuntija Kimmo Rönkä näkee kirjaston toiminnan istuvan myös tulevaisuuden arkeen.

”Kirjasto on yksi hienoimpia sosiaalisia innovaatioita ja edelleen hyvissä voimissaan. Kirjasto on esimerkki vaikuttavasta ja ajattomasta konseptista”, Rönkä sanoo. 

Kiertotalous nousussa 

Koronapandemia muutti tänä keväänä myös suomalaisten arjen ja sai miettimään tulevaisuutta uudesta näkökulmasta. Rönkä näkee, että tämän hetkinen kriisi saattaa vauhdittaa kehitystä kohti ympäristötietoisempaa elämää. Kiertotalous on kasvattanut jo aikaisemmin suosiotaan. Kiertotalouden tavoitteena on hyödyntää mahdollisimman hyvin kaikki tuotetut materiaalit. 

”Kirjasto, jossa yhden kirjan lukee suuri joukko ihmisiä, on erittäin hyvä esimerkki onnistuneesta kiertotaloudesta”, Rönkä sanoo.

Suomalaisten kulttuurin kuluttamista tutkinut sosiologi Riie Heikkilä Tampereen yliopistossa ei usko, että ympäristötietoisuus poistaisi kotien kirjapinoja tai -hyllyjä. Vaikka turhasta kuluttamisesta luovuttaisiinkin, kirjoja halutaan yhä omistaa itse.

”Kirjat näyttäisivät edelleen pitävänsä paikkansa kulttuurikodin merkkinä”, Heikkilä kertoo.

Suomalaiset ovat tutkimusten mukaan ahkeria kirjastossa kävijöitä. Heikkilä kertoo, että mitä enemmän ihminen on kouluttautunut, sitä enemmän hän käyttää kirjaston palveluja.

”En kuitenkaan näe, että kirjastossa käyminen on samanlainen statuksen osoittaminen kuin kirjojen omistaminen. Ne kirjat eivät ole sinun, niitä ei voi esitellä kodissasi”, Heikkilä sanoo. 

Neljäs huone

Kirjaston on tasa-arvoisesti avoin kaikille ja tätä Riie Heikkilä pitää kirjastojen valttina. Heikkilä kertoo tutkimuksensa osoittavan, että ihmiset, jotka eivät tunnustaudu lukeviksi ihmisiksi saattavat silti käydä kirjastoissa. Kirjastossa voidaan esimerkiksi selailla lehtiä tai viettää aikaa. Myös Rönkä korostaa julkisten tilojen sosiaalista merkitystä.

”Yksi suosikkipaikkoja Helsingin keskustassa on yliopiston Tiedekulma. Siellä voi olla saman pöydän ympärillä kuusi ihmisitä. He istuvat siellä yhdessä, tekevät kaikki omia töitään todella keskittyneesti. Ihmiset ovat laumaeläimiä”, Rönkä sanoo. 

Rönkä kertoo, kuinka elämme kotiemme ulkopuolella, niin sanotusti ”kolmas huone korttelissa ja neljäs kaupungilla”-ajatuksella.  Kerrostalossa asuessa naapureiden kanssa jaetaan pesutupa, sauna tai sisäpiha. Tulevaisuudessa tilojen jakaminen voi olla entistäkin trendikkäämpää. 

”Neljäs huone on kaupungissa – tällä tarkoitan kahviloita, ravintoloita, museoita, konserttisaleja ja kirjastoja”, Rönkä kuvaa.

Röngän mukaan niin kodilta kuin palveluiltakin tullaan kaipaamaan joustavuutta. Kirjastojen sijainnista tulee merkittävä asia, kun sinne poikkeamisen pitää olla mahdollisimman helppoa ja mukavaa.

Huoli muutoksesta

Kirjastojen vastatessa ihmisten tarpeisiin vuorattavin kokoushuonein, ompelukonein ja pelitiloin, vastaanotto ei ole ollut ainoastaan positiivinen. Esimerkiksi Helsingin keskuskirjasto Oodin avautuessa kirjojen suhteellinen vähäisyys herätti keskustelua – eikö kirjastojen tehtävä ole enää tarjota kirjoja?

Heikkilä tunnistaa keskustelusta, kuinka kirjaston perinteisestä roolista tullaan muutoksien keskellä pitämään huolta.

”Ulkomaisessa kirjastokeskustelussa nousee esille se, että kirjastoista on tullut sosiaalisia tiloja. Esimerkiksi Englannissa ollaan huolissaan siitä, toteuttaako kirjasto enää kulttuurinvaalijan rooliaan. Pelätään, että kirjasto ei olekaan enää kulttuurin temppeli vaan olohuone”, Heikkilä sanoo.

Heikkilä pitää mahdollisena, että kirjastot tulevaisuudessakin panostavat elämysten tarjoamiseen. Perinteinen rooli ei enää riitä.

Tutkimukset Euroopassa ovat osoittaneet, että kirjasto on monelle vähäosaiselle ainoa paikka päästä internetiin työhakuun, printtaamaan tai pyytämään apua hakemusten täyttämiseen. Heikkilän mukaan Suomessa samanlaista ilmiötä ei ole nähtävissä, mutta hän pitää kehitystä huomion arvoisena.

Isku iäkkäille

Kun kirjastot joutuivat poikkeusolojen vuoksi sulkemaan ovensa, digitaaliset palvelut nousivat uudenlaiseen arvoon. Verkossa tarjottavat palvelut, kuten e- ja äänikirjat näyttäisivät kasvattavat suosiotaan myös tulevaisuudessa. Kirjallisuudesta halutaan nauttia helposti missä ja milloin vain.

Heikkilä muistuttaa, että vaikka digitaalinen kehitys näyttäisi lisävään palveluiden saatavuutta, se voi myös jättää osan ihmisistä ulkopuolelle.

”Matalimmin koulutetut ja iäkkäämmät ihmiset menettivät koronatilanteessa todennäköisesti eniten. Heillä ei välttämättä ole tarvittavia valmiuksia eli laitteita tai tarvittavaa osaamista ottaa digitaalisia palveluita käyttöönsä”, Heikkilä kertoo.

Kirjastoilla näyttää olevan tulevaisuudessa rooli paikkana, jonne jokainen on tasa-arvoisesti tervetullut viettämään aikaa. Kirjastoissa vierailu voi olla ympäristötietoinen, sivistynyt, edullinen – ja trendikäs valinta.

”Esimerkiksi Oodi näyttäytyy tyylikkäänä paikkana tavata tuttuja, sopiva kokouksia tai istua kahvilla, ottaa kauniita kuvia. Kirjastot ovat myös aidosti trendikkäitä. En näe, että kirjasto on erityisen sosiaalisesti eriytynyt paikka”, Heikkilä sanoo.