Vihapuheet olivat samoja sata vuotta sitten

Tietokirjailija Juri Nummelin löytää paljon yhtäläisyyksiä sadan vuoden takaisen ja tämän päivän vihakirjoittelun väliltä.

Vihapuhetta on ollut aina. Sitä ei ole vain tunnettu tai kutsuttu sillä käsitteellä kuin vasta viime vuosina. Vihapuhetta ei ole helppo määritellä, mutta aiheesta kirjoittanut turkulainen tietokirjailija Juri Nummelin löytää sanat kuvaamaan ilmiötä.

”Vihapuhe on toiseen ihmisryhmään kohdistettua puhetta, jonka tarkoitus on osoittaa, että puheen kohteet ovat yhteiskunnallisesti alempana kuin puhuja itse”, Nummelin kertoo Turun keskustassa sijaitsevan kotinsa keittiössä.

Sisällissodan vihapuhetta

Nummelin on kirjoittanut useita kirjoja, joiden yhtenä teemana on vihapuhe. Hänen mukaansa vihapuheen sisällössä ei ole tapahtunut suuriakaan muutoksia sitten sisällissodan päivien.

”Valkoisten teksteissä suhtauduttiin punakaartilaisiin alentuvasti. Ajateltiin, että alempiluokkaiset eivät kykene itse päättämään omista asioistaan.”

Samaa on tunnistettavissa tänään, jos mietitään esimerkiksi islamin uskoon liitettyä huivikeskustelua. Keskustelua käydään ilman niiden ihmisten mielipiteitä, jotka huivia käyttävät.

Nummelin on havainnut, että esimerkiksi turvapaikanhakijoista puhutaan samalla tavoin kuin sisällissodan sotavangeista.

”Onhan meillä kuultu ehdotuksia leireistä, jonne turvapaikkapäätöstä odottavat henkilöt voitaisiin eristää ja sijoittaa.” 

Monipuolista vihaa

Ennen vanhaan vihapuhe levisi lähinnä pienten ryhmien omissa julkaisuissa tai pamfleteissa. Sata vuotta sitten ei myöskään ollut journalistisia sääntöjä.

Vihapuhetta saattoi esiintyä piilotettuina viesteinä esimerkiksi pappien ja piispojen saarnoissa. Silloin ne kuitattiin hurskaina sanomina.

”Tänäkin päivänä meiltä löytyy äärioikeistolaista intellektualismia edustavia esseistejä, jotka osaavat pukea rasistiset kannanottonsa muka sivistyneeseen muotoon”, Nummelin sanoo.

Syntipukiksi omalle pahalle ololle on aina ollut helppo löytää mikä tahansa itseään alempana oleva ryhmä, esimerkiksi maahanmuuttajat, naiset tai vammaiset.

”Punaisten joukoissa taisteli myös naisia. Muun muassa Ilmari Kianto vaati Keskisuomalainen-lehden kirjoituksessaan huhtikuussa 1918, että kaikki susinartut, eli punakaartilaisnaiset, pitäisi teloittaa, etteivät he lisäänny.” 

"Vihapuhetta esiintyy monissa muodoissa ja sitä voi olla joskus vaikea tunnistaa. Medialukutaito ja lähdekritiikki ovatkin tässä avainasemassa", Juri Nummelin painottaa.

Kahtiajako voimissaan

Nummelinin mielestä vuoden 1918 sisällisodan jälkeisen poliittisen kahtiajaon painolastista ei ole vieläkään päästy eroon. Vasemmistolainen politiikka nähdään yhä rettelöitsijöiden kapinana.

”Oikeistossa taas on pyritty pitämään alemmat luokat kurissa, ja oikeiston ääni on usein ollut valtaapitävien ääni.”

Nummelin tulee vasemmistolaisesta perheestä. Isä työskenteli puoluelehdessä. Kansalaistoiminta oli tuttua lapsuuden ja nuoruuden kotikaupungissa Porissa.

Nummelin oli itsekin ehdolla Vasemmistoliiton kuntavaaliehdokkaana viime vuonna.

Hän on kuitenkin tyytyväinen siihen, ettei punakaarti voittanut sisällissotaa. Oikeiston hyveeksi hän laskee sen, että Neuvostoliiton uhka nähtiin realistisena.

”Sodan jälkeen äärioikeistolaisten ryhmien vihapuhe keskittyi pitkälti Neuvostoliittoon.” 

Kipakkaa keskustelua

Vihapuhe pitäisi oppia määrittelemään ja tunnistamaan. Nummelinin mukaan julkisessa keskustelussa jotkut yrittävät suojella vihapuhetta vetoamalla sananvapauteen.

Toiset taas väittävät vihapuheeksi sellaistakin puhetta, joka ei sitä ole. Tarkoitus on mitätöidä toisen argumentit.

Yksi somen ongelma on se, että kyseenalaista ja väärää tietoa on helppo levittää. Vaikka väärää tietoa korjattaisiinkin, uusi tieto ei välttämättä vaikuta toivotulla tavalla.

”Kriittinen, kipakka ja ärtynyt keskustelu kuuluu olennaisena osana länsimaiseen keskustelukulttuuriin. Keskustelun pitäisi antaa kukkia ja sen pitäisi osata erottaa vihapuheesta, Nummelin sanoo. 

Fakta

Juri Nummelinin on julkaissut kolme vihapuhetta käsittelevää kirjaa.

  • Vasemmiston vihapuhetta 1900-1950 (2014)
  • Oikeiston vihapuhetta 1900-1950 (2014)
  • Sisällissodan ääniä – kaikuja punaiselta ja valkoiselta puolelta (2018)

Juri Nummelin tutki vihapuhe-teoksiaan varten niin poliittisia pamfletteja kuin journalistisia ja kaunokirjallisia tekstejäkin.