Etusivu> Kirjastolehti > Vinkkari: Ohuet klassikot

Vinkkari: Ohuet klassikot

Jokainen kirjastolainen on varmasti uransa aikana törmännyt hyllyjen välissä nuoreen, joka epätoivoissaan etsii itselleen klassikkoa opettajan antama lista kädessään. Yleensä esitelmän pitäisi olla valmis seuraavana päivänä, ja vaikkei pitäisikään, klassikon olisi joka tapauksessa oltava mahdollisimman ohut. Siinä ei auta selitykset ohuen kirjan vaikeudesta ja paksun kirjan vetävyydestä. Nuori haluaa ohuen ja sillä selvä!

Jokainen kirjastolainen on varmasti uransa aikana törmännyt hyllyjen välissä nuoreen, joka epätoivoissaan etsii itselleen klassikkoa opettajan antama lista kädessään. Yleensä esitelmän pitäisi olla valmis seuraavana päivänä, ja vaikkei pitäisikään, klassikon olisi joka tapauksessa oltava mahdollisimman ohut. Siinä ei auta selitykset ohuen kirjan vaikeudesta ja paksun kirjan vetävyydestä. Nuori haluaa ohuen ja sillä selvä!

Jos nuorten ensisijaisena kriteerinä klassikon valinnassa on ohuus, antakaamme heille ohuita.
Nämä kolme klassikkoa koskettavat nuoria aiheiltaan. Ja ovat ennen kaikkea ohuita!

Irène Némirovsky (suom. Anna-Maija Viitanen): Tanssiaiset, Gummerus (2007)

Auschwitsin keskitysleirillä 39-vuotiaana menehtyneen Irène Némirovskyn tuotanto löydettiin kunnolla vasta vuonna 2004, kun Némirovskyn tytär antoi julkaistavaksi Ranskalaisen sarjan, josta tuli hetkessä suurmenestys.
Némirovskyn tuotannosta löytyy ohutta klassikkoa etsivälle todellinen helmi. Pienoisromaani Tanssiaiset kertoo rouva Kampfista, joka haluaa hinnalla millä hyvänsä päästä hienoston seurapiireihin sekä hänen 14-vuotiaasta tyttärestään, Anttoinettesta, joka haaveilee suuresta rakkaudesta kodin kalseassa ilmapiirissä. Ajaton tarina rakkaudettomuudesta ja lapsuuden lopusta. Vain 77 sivua!

 

 

Frans Emil Sillanpää: Hiltu ja Ragnar, WSOY (ilm. 1923)

Nuorten(kin) seurustelu- ja ystävyyssuhteet ovat joskus epätasa-arvoisia. Suhteen vahvempi osapuoli voi polkea heikompaa ja pitää käytöstään oikeutettuna. Heikompi taas saattaa ajatella, että hänhän on huonompi, tyhmempi ja kaiken ansainnut. Hiltu ja Rangar näyttää, mihin tällainen asetelma voi pahimmillaan johtaa.

Toivolan Hiltu saapuu herraskartanoon piiaksi ja nuori herra Ragnar iskee silmänsä yksinkertaiseen maalaistyttöön. Ylimieliseksi kasvatettu Ragnar kokee, että Hiltun olisi alistuttava hänen tahtoonsa ja alistetuksi kasvatettu Hiltu ei pysty panemaan hanttiin. Traagisen  lopun vaistoaa jo tarinan alussa. Nobelistimme parhaita romaaneja – myös hänen omasta mielestään. Vain 99 sivua!

Fjodor Dostojevski (suom. Olli Kuukasjärvi): Peluri: nuoren miehen muistiinmerkintöjä , Otava (2009). Ilmestynyt aiemmin nimellä Pelurit ja Pelaaja.

Dostojevski oli muutakin kuin tiiliskiviromaanien tehtailija. Hänen tuotantonsa ohuimmasta päästä löytyy vuonna 1866 ilmestynyt Peluri, joka aiheensa puolesta sopii nuorelle esitelmäntekijälle kuin kännykkä käpälään.

Kirja kertoo köyhästä opettajasta, Aleksei Ivanovitsista, joka ryhtyy auttamaan rulettihimon valtaan joutunutta vanhaa rouvaa, mutta huomaa ennen pitkää olevansa itse koukussa peliin – ja pahasti! Kerta toisensa jälkeen hän vannoo pelaavansa enää vain tämän yhden kerran sortuakseen aina uudestaan. Peli koukuttaa kuin huume, eikä siitä niin vain irrottauduta. Ei nyt, eikä 150 vuotta sitten. 207 sivua!