Vitosella rajattomasti kirjoja

Tampereen Pispalassa kirjastoa pyörittää yhdistys, joka ei tunne myöhästymismaksuja. Muu Suomi kyselee jo, miten yksityistä kirjastoa pyöritetään.

Arja Lokio työskenteli Pispalan kirjastossa syksyyn asti.
Arja Lokio työskenteli Pispalan kirjastossa syksyyn asti.

Kirjastonhoitaja Arja Lokion työpäivä Pispalan kirjastossa Tampereella voi alkaa siten, että hän imuroi kirjaston tilat. Jos ovesta tulee henkilö, joka haluaa lahjoittaa kirjoja, Lokiosta tuntuu kuin olisi joulu.

Kirjaston kokoelmasta vastaava Lokio availee sisälle kannettuja laatikoita ja pohtii kunkin lahjoitetun kirjan kohtaloa. Kirja saa paikan kirjaston hyllystä tai se viedään varastoon. Varastosta kirjat myydään verkon kautta tai jossain tapahtumassa. Osa kirjoista lahjoitetaan eteenpäin.

Joskus laatikoista löytyy niin huonokuntoisia kappaleita, että ne pitää heittää paperinkeräykseen. Yleensä tuodaan kuitenkin laadukasta materiaalia. Lähes kaikki Pispalan kirjaston kirjat on saatu lahjoituksina yksityisiltä ihmisiltä. Tällä hetkellä nimekkeitä hyllyissä on noin 12 000. Varastossa, eli myynnissä, kirjoja on yli 9 000.

Päivärytmiä hakemassa

Teoksia ostetaan kirjastolle erittäin harvoin, vaikkapa silloin, kun Arja Lokio arvioi jonkin uutuuden niin suosituksi, että se voisi tuoda kävijöitä kirjastolle. ”Hankinnoissa ajattelen myös pysyvyyttä. Sitä, että kirjalla ei olisi vain uutuusarvoa, vaan se olisi tasoltaan hyvä”, Lokio sanoo.

Pispalan kirjastoa pyörittää Pispalan Kirjastoyhdistys. Yhdistys perustettiin yli kaksikymmentä vuotta sitten, kun kunnallinen lähikirjasto lakkautettiin Pispalasta. Lokio on ollut mukana kirjaston arjessa pian vuoden. Hänestä lähikirjasto on arvokas. Kaikille avoimet ja maksuttomat sisätilat kun ovat kaupungissa vähissä. Kirjasto tarjoaa mielekästä sisältöä esimerkiksi ikäihmisten arkeen.

”Se, että pääsee lehden tai netin ääreen tai ylipäätään jonnekin käymään ja vaihtamaan muutaman sanan jonkun kanssa, voi olla todella merkittävää.”

Lokio on haastattelun aikaan kirjastossa töissä palkkatuella. Muutama vuosi sitten hän suoritti Tampereen yliopistossa kirjasto- ja informaatiotieteen laajat sivuaineopinnot. Kun kokonaisuus yhdistettiin hänen aiempaan tutkintoonsa, Lokiosta tuli kirjastonhoitaja.

Pispalan kirjastossa saa tehdä omannäköistä työtä. Lokio ei vain ota kirjoja vastaan, vaan vastaa kokoelman uudistamisesta.

”Käyn kaiken aineiston läpi ja mietin, mitkä kirjoista pysyvät hyllyssä ja mitkä menevät myyntiin. Päätöksiä tehdessäni tutkin lainauskertoja. Sitä, paljonko kirjaa on lainattu meiltä ja paljonko muista kirjastoista”. Muutama vuosi sitten nykyisiin tiloihin muuttanut kirjasto järjestellään uudelleen. Pispala-kokoelma saa lisää hyllytilaa. Samoin suosiotaan lisänneet tietokirjat pääsevät aiempaa näyttävämmin esille.

Avoinna arkisin

Pispalan kirjasto on auki arkena yhdestä kuuteen tai seitsemään. Asiakkaita käy parikymmentä päivässä. Ovesta kulkee jatkuvasti kirjaston omaa väkeä. Pispalan kirjastossa suoritetaan paljon opintoihin liittyviä harjoitteluja ja työllistymistä edistäviä työkokeilujaksoja. Yhdistyksen aktiivit käyvät paikalla säännöllisesti. Kokoaikaista, palkallista henkilökuntaa ei ole.

Kaikkiaan arki on sen verran vilkasta, ettei Arja Lokio ehdi tuntea oloaan yksinäiseksi työssään. Viikoittainen kirjavinkkaus on mieluista.

”Jos meillä on kirja, johon on kaupunginkirjastossa lähes seitsemänsadan ihmisen jono, nostan sen tietysti esille. Haluan ihmisten huomaavan, että täältäkin voi tulla lainaamaan kirjoja.”

Ajankohtainen asia kirjastoväen puheissa on kävijämäärän kasvattaminen. Kirjasto haluttaisiin tehdä tutuksi nuorille. Mietinnässä on, miten nuorten mielipiteitä heitä kiinnostavasta ohjelmasta tavoittaa. Esille on nostettu sarjakuvatyöpajat ja se, että selvitettäisiin äidinkielenopettajien avulla, kiinnostavatko ne nuoria.

Sattuma tuo kävijöitä

Uusien kävijöiden suhtautuminen Pispalan kirjastoon on usein yllättynyttä. Moni tulee paikalle sattuman kautta huomattuaan, että Pispalan valtatien varrella ylipäätään on kirjasto. Seuraavaksi tulija saa yllättyä siitä, ettei Pispalan kirjasto ole kunnallinen kirjasto.

Kirjoja voi lainata maksamalla yhdistyksen vuosijäsenyyden, joka on viisi euroa. Jos mukana ei ole käteistä, saa mukaansa yhdistyksen tilinumeron. Kirjan laina-aika on kuukausi, mutta myöhästymismaksuja ei peritä.

”Työmme perustuu luottamukseen”, Arja Lokio sanoo.

Varat kirjaston ylläpitoon saadaan kaupungin myöntämästä toiminta-avustuksesta, jäsenmaksuista, kirjojen myynnistä sekä erilaisista tukitapahtumista.

Asiakkaat saavat halutessaan äänensä kuuluville kirjastossa. Menossa oleva kokoelman uudistus sai vauhtia nimenomaan asiakkaan huomautuksesta.

”Asiakas oli tuttu ja rohkeni mainita, että kokoelmaan ei ole taidettu koskea pitkiin aikoihin.” Kirjaston väki toivoo, että entistä useampi asiakkaista innostuisi järjestämään kirjastossa ohjelmaa itseään kiinnostavasta aiheesta. Tila on pieni ja kotoisan oloinen. Tilaisuuksissa on nähty, että moni uskaltaa puhua.

Esimerkkinä muille

Kirjastonhoitaja Arja Lokiolla on ajatus, jonka sanomista hän epäröi hetken. Ehkäpä Pispalan kirjaston tulisi olla ensisijaisesti jotain muuta kuin paikka, josta voi lainata kirjoja: keskustelujen ja kohtaamisten paikka.

”Ja näin se varmaan onkin. Ehkä olen vain itse aiemmin ajatellut asian toisin.”

Yhtä kaikki, kirjastonhoitaja uskoo, että jos lähikirjastojen lopettaminen kaupunkien taholta jatkuu, Pispalan kirjaston tavoin toimivien kirjastojen määrä kasvaa.

Esimerkiksi Porin Lähikirjastoyhdistyksestä on oltu yhteydessä ja toivottu tapaamista pispalalaisten kanssa. Yhdistyksen aktiivit keräävät konkareilta tietoa, miten kirjaston pyörittäminen yhdistyksenä onnistuu.

Pispalasta saattaa tulevaisuudessa ottaa oppia moni muukin yhdistys.