Mekkala metatiedoista

Maria Nordinin Eroon oireista -teoksen metatiedoista nousi Twitter-kohu.

“Mielenkiintoista. Kirjasto on taipunut maalitukseen. Seuraavaksi kirjarovio?”

Eroon oireista -kirjan kirjoittanut Maria Nordin tviittasi tyytymättömänä Helmet-kirjaston eli pääkaupunkiseudun kirjastoverkoston linjaukseen. Teoksen metatietoihin oli lisätty teksti, jonka mukaan Nordin on koulutukseltaan arkkitehti ja että vuonna 2019 Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes asetti Nordinille uhkasakon tämän esittämien terveysväittämien vuoksi.

Helmet-kirjasto vastasi tviittiin myöhemmin ja kertoi, ettei huomautus oli lisätty asiakaspalautteen perusteella, mutta erillisistä lisäyksistä ei ole yhteisesti sovittua käytäntöä . Kirjasto sanoi poistaneensa huomautuksen luetteloinnin asiantuntijoiden päätöksellä.

”Kirjaston tehtävänä on hankkia kirjallisuutta monipuolisesti, ja luotamme asiakkaiden omaan kykyyn arvioida teosten sisältöä”, tviitissä luki.

Täysin vaille lisähuomautuksia teos ei ole kirjastoissa jäänyt. Muutamissa kirjastoissa kirjan metatiedoissa on ollut huomautus, jonka mukaan ”sisältö poikkeaa yleisesti hyväksytystä tiedekäsityksestä”. Joissakin kirjastoissa myös tämä huomautus on tosin sittemmin poistettu.

EI PAINOSTUSTA. Helsingin kaupunginkirjaston kirjastoverkon yhteisten palvelujen päällikkö sekä yleisten kirjastojen konsortion puheenjohtaja Virva Nousiainen-Hiiri huomauttaa, että päätös Tukes-maininnasta oli yksiselitteinen: metatietoihin lisätty merkintä liittyi Nordiniin henkilönä, ei Eroon oireista -teokseen.

Nousiainen-Hiiri huomauttaa, että merkinnän oli tehnyt joku muu kuin luetteloiva yksikkö, ja päätös poistamisesta tehtiin luetteloijien kanssa.

”Me emme tiedä, kuka ne sinne laittoi, eikä se ole merkityksellistä. Käytiin keskustelua, liittyykö teksti teokseen vai ei, ja tulimme tulokseen, ettei se liity.”

Se, ettei kirjauksen lisääjää voida jäljittää, johtuu Nousiainen-Hiiren mukaan siitä, ettei kirjastojärjestelmässä ole lokia yksittäiskenttien muutoksista.

LUOTTOA HENKILÖSTÖÖN. Eikö silti ole huolestuttavaa, jos kirjojen tietoihin voi kajota joku ilman, että siitä jää mitään jälkeä? Nousiainen-Hiiren mukaan mitään toimenpiteitä ei asian ilmitulon jälkeen aloitettu.

”Luotamme siihen, että henkilökunta kyllä tietää, mitä tekee. Aina välillä esille tulee asioita, joita joudutaan korjaamaan, kuten esimerkiksi tässä yhteydessä lisätty huomautus on todettu perusteettomaksi ja poistettu.”

Ulkopuolista vaikutusyritystä Nousiainen-Hiiri ei usko kirjaston kokeneen.

”En tunne tätä niin, että painostusta olisi ollut. Enemmänkin on niin, että asiaa katsotaan neutraalisti ja realiteettien kanssa.”

Yksittäisen kirjan luettelointiin ei Nousiainen-Hiiren mukaan käytetä kovinkaan paljoa aikaa. Tietueet tulevat valmiina Kirjastopalvelusta, ja jos kirja tiedetään ennalta keskustelua herättäneeksi tai muuten ongelmalliseksi, luetteloija tekee arvion merkintöjen tarpeellisuudesta.

”Yleensä keskustelua käydään Helmet-tasolla niin, että kollegat keskustelevat aiheesta. Tämä ei siis ole yhden ihmisen naulaamista, vaan päätöksiä on tavallisesti miettimässä useampi kuin yksi ihminen.”

Viime keväänä kirjastoalalle tuli suositus merkitä tarvittaessa kirjan metatietohin, että kirjan sisältö poikkeaa yleisestä tiedekäsityksestä.  Nousiainen-Hiiri pitää sitä erittäin hyvänä käytäntönä. Se ei ota kantaa vaan antaa asiakkaalle tietoa, jonka perusteella tulkita teoksen sisältöä.

SENSUURI SIVUUN. Nousiainen-Hiiri huomauttaa, että kirjasto ei halua ryhtyä portinvartijaksi sen suhteen, mitä ihmiset saavat ja eivät saa lukea. Hänen mielestään kirjastoilla on jopa velvollisuus tarjota teoksia valtavirran ulkopuolelta.

”Kirjastossa on mahdollisuus tarjota monenlaista informaatiota. Siihen luotetaan, että asiakas osaa itse päätellä, mikä on relevanttia ja mikä ei.”

Nousiainen-Hiiri muistuttaa, että Helsingin kaupunginkirjasto on vuosikymmenien jollei -satojen ajan antanut tilaa tiedolle, joka ei ole kaikissa vaiheissa ollut kaikkein suosituinta. Esimerkiksi Venäjä- tai Neuvostoliitto-vastaisia teoksia on ollut kirjaston kokoelmissa silloin, kun ne on muualta poistettu.

”Itsesensuuristahan tässä on myös kyse sekä siitä keskustelusta, mikä kirjaston asema yhteiskunnassa oikein on. Missä vaiheessa kirjasto tekee sensuuria omasta kokoelmastaan tai sananvapaudesta?” hän kysyy.

Menneet vuosikymmenet kuuluvat siis kirjastoon kaikkine sävyineen.

PALAUTETTA PIISAA. Kirjailijan antama palaute teoksensa luokituksesta tai muista metatiedoista ei Nousiainen-Hiiren mukaan ole lainkaan harvinaista.

”Kirjailijat antavat herkästi palautetta, jos kirja on heidän mielestään väärin asiasanoitettu tai pantu väärään luokkaan. Se on toki myös hyvä, mutta me emme tee juurikaan primääriluettelointia, vaan se tulee pääosin keskitetysti.”

Asiakkailtakin palautetta tulee paljon, mutta he eivät puutu metatietoihin vaan esimerkiksi ottavat kantaa kokoelman sisältöön. Nousiainen-Hiiri kertoo, että joskus kokoelmista halutaan pois Aku Ankka, joskus Tintti Kongossa.

Koska palaute on kirjastoille arkipäivää ja muutoksia metatietoihin tulee muutenkin, Nousiainen-Hiiri ei pidä Eroon oireista -teoksen tapausta valtavana kohuna.

”Tilanne oli toki harmittava kirjailijan ja kirjaston näkökulmasta. Nyt kaikki ovat oppineet ja jatketaan eteenpäin.”

Fakta:

Sisällönkuvailun asiantuntijaryhmä linjasi viime keväänä, että teoksen metatietoihin voi merkitä, että sisältö poikkeaa yleisesti hyväksytystä tiedekäsityksestä.

Viime vuoden aikana merkintää käytettiin parissa teoksessa.

Aineiston kuvailijoita varten lisättiin metatietosanastoon huomautus:

Merkintää ”käytetään vain niissä tilanteissa, kun aineiston sisältö poikkeaa sen edustaman tieteenalan valtavirran ajattelusta julkaisuhetkellä, eikä ilmiötä pystytä kuvaamaan kuvailussa muilla keinoilla.”

Ryhmän mukaan merkinnän sijasta kirjan metatietoja voi täsmentää käyttämällä esimerkiksi termejä rajatieto tai vaihtoehtolääkintä.

Ryhmä ei kuitenkaan suosittele, että kirjastot lisäävät omia arvottavia metatietomerkintöjä, kuten Helsingissä oli toimittu Nordinin kirjan kohdalla.